Jarmo Peltola (s. 1962) on suomalainen talous- ja sosiaalihistorian tutkija.

Peltola asui Vaasassa vuosina 1974–1982 ja on Vaasan lyseon lukion ylioppilaita. Hän aloitti historian opinnot vuonna 1983 Tampereen yliopistossa ja valmistui maisteriksi (1992) ja filosofian tohtoriksi (2008)^[1]. Hän on työskennellyt viimeiset parikymmentä vuotta tutkijana samassa opinahjossa, vuodesta 2013 lähtien nimikkeellä yliopistotutkija.^[2]

Peltolalla on laaja tieteellinen tuotanto. Parhaiten hänet tunnetaan 1930-luvun lamaa Tampereella käsitelleestä väitöskirjasta Lama, pula ja työttömyys^[3] sekä siihen liittyvistä kahdesta muusta tutkimuksesta. Kokonaisuudessaan ne muodostavat sosiaalihistoriallisen trilogian. Trilogian ensimmäisessä niteessä Työllisyys, työttömyys ja huolenpito^[4] syvennytään yhteiskunnan rakenteiden toimintaan laman aikaisessa teollisuuskaupungissa. Kakkososassa (väitöskirja) poraudutaan tamperelaisten työläisperheiden arkeen ja heidän selviytymiseensä laman pyörteissä. Kolmas osa on nimeltään Työmailla, kabineteissa ja kaduilla, ja siinä kuvataan lama-ajan politiikkaa ja siihen liittyviä rakenteita teollisuuskaupungeissa.^[5]

1930-luvun lama merkitsi Peltolan mukaan rakennustöiden liki täydellistä loppumista. Myös metallityöväen työpaikat vähenivät kolmanneksella ja tekstiilityöläisten viidenneksellä. Työttömillä oli mahdollisuus päästä valtion ja kaupungin järjestämiin, yleensä muutaman kuukauden kestäneisiin väliaikaistöihin. Niitä kutsuttiin aluksi varatöiksi, sittemmin työttömyystöiksi ja 1930-luvun puolivälin jälkeen työllisyystöiksi. Työt olivat urakkaluonteisia, niihin oli määritelty nimellinen tuntipalkka, johon varatyöläiset harvoin ylsivät. Nimellinen tuntipalkka oli yleensä alle puolet nousukauden aikaisista palkoista.^[6]

Työttömyyden ja 1930-luvun laman ohella Peltola on tutkinut ja julkaissut kirjoja ja artikkeleita työväenliikkeen, liikenteen, sanitaatiojärjestelmän, väestön, yritysten ja eri elinkeinojen historiasta. Peltola oli Satakunnan historian 7. ja 8. osien pääkirjoittajia. Hän on kirjoittanut myös Hollolan (2013) ja Janakkalan historiat (2015).^[7]

Peltolan viimeaikaiset tutkimusteemat ovat kosketelleet globaalia Tamperetta (yhdessä Pertti Haapalan kanssa), Finlaysonin puuvillatehtaan historiaa 1820–1918, sanitaatiojärjestelmän rakentamisen vaikutusta kuolleisuuden ja lapsikuolleisuuden alenemiseen Suomen kaupungeissa (yhdessä Sakari Saaritsan kanssa) ja vuosien 1915–1916 lavantautiepidemiaa Tampereella (samoin Saaritsan kanssa). Tutkimusryhmä HoPES alkoi rakentaa Peltolan johdolla vuonna 2017 mittavaa kotimaista väestötietokantaa.^[8]

Jarmo Peltola pelasi opiskeluaikoinaan kilpasählyä historianopiskelijoiden joukkueen Patinan riveissä. Kun sählystä sukeutui salibandy, Peltola edusti tamperelaista Manse Unitedia, jonka riveissä hän oli voittamassa salibandyn ensimmäistä Suomen mestaruutta kaudella 1986–1987. Pelipaikka oli hyökkääjä. Seuraavalla kaudella 1987–1988 Peltola tavoitteli puolustajana tamperelaisen Manse Cityn riveissä nousua I-divisioonasta liigaan. Paikan vei loppujen lopuksi jyväskyläläinen Blue Eyes Team (BET). Seuraavalla kaudella Peltola palasi puolustajaksi Manse Unitedin riveihin, missä pelasi kaudelle 1990–1991 saakka. Hän toimi viimeisellä kaudellaan joukkueen toisena valmentajana.

• Lama, pula ja työttömyys, Tamperelaisperheiden toimeentulo 1928–1938. Tampere University Press, 2008.
• Työllisyys, työttömyys ja huolenpito, Yhteiskunta Tampereella 1928-1938. Tampere University Press, 2008.
• Työmailla, kabineteissa ja kaduilla, Valta ja Lamapolitiikka Tampereella 1928-1938. Tampere University Press, 2008.
• Yksilö, yhteisö ja yhteiskunta, Kalliolan setlementti 1919-2009. Gummerus, 2009.