Japanin avaruusjärjestö, (jap. 独立行政法人宇宙航空研究開発機構, Dokuritsu-gyōsei-hōjin Uchū Kōkū Kenkyū Kaihatsu Kikō, engl.Japan Aerospace Exploration Agency, lyh. JAXA) muodostettiin 1. lokakuuta2003, kun Japanin kolme avaruusjärjestöä, ISAS, NASDA ja NAL, yhdistettiin.
ISAS, The Institute of Space and Astronautical Science, rakensi avaruustutkimusluotaimia. SE on kehittänyt Mu-kantoraketin, jonka uusin versio on M-V. NAL, National Aerospace Laboratory of Japan, keskittyi ilmailututkimukseen. NASDA, National Space Development Agency of Japan, toteutti isoja kantoraketteja (muun muassa H-II) ja Japanin osuuden ISS-avaruusasemaan.
Syyskuussa 2010 Japanin avaruushallinto ilmaisi kiinnostusta yksityisen sektorin panostuksen lisäämiseen, toisaalta tuotiin ilmi, että QZSS-järjestelmän rahoitukseen oli yritetty 2000-luvulla saada yritysten rahaa ja tässä oli epäonnistuttu. JAXAn avaruusbudjetti on vuonna 2010 neljä miljardia dollaria, josta 2/3 tulee tiede- ja teknologiaministeriöltä ja loppu kahdeksalta muulta ministeriötä. Tätä rahoitusta ja takana olevia hallinnonalojen kiistoja on pyritty vähentämään luomalla Japanin avaruuspolitiikan strateginen keskus, jota johtaa Hiroshi Yamakawa. JAXA on lisännyt panostustaan: se aikoo ottaa Tanegashiman avaruuskeskuksen ympärivuotiseen laukaisukäyttöön ja kehittää pientä Epsilon-kantorakettia.[1]
Noshiro Testing Cente – vuonna 1962 perustettu testauskeskus, joka keskittyy rakettimoottoreihin.
Sanriku Balloon Center (SBC) – luotainpallojen laukaisupaikka, joka on otettu käyttöön vuonna 1971.
Kakuda Space Propulsion Center (KSPC) – Rakettimoottoreiden, pääasiassa nestemäistä ajoainetta käyttävien, kehityskeskus.
Sagamihara Campus – Rakettien ja satelliittien kehityskeskus.
Tsukuba Space Center (TKSC) – Japanin satelliittien ohjauskeskus. Rakentaa satelliitteja ja raketteja, seuraa ja ohjaa satelliitteja. Keskus on johtanut ISS-avaruusaseman japanilaisen moduulin (Japanese Experiment Module, JEM, eli "Kibō") kehitystä. Astronauttien koulutuskeskus.
JAXAn satelliitit
HTV-1
ISAS on kehittänyt lukuisia pieniä tiedesatelliitteja.
NASDAn satelliitit ovat olleet kaukokartoitus- ja tietoliikennesatelliitteja.
Vuoden 2010 lopulla Akatsuki eli Planet C Venus Climate Orbiter epäonnistui Venuksen kiertoradalle pääsemisessä, kun päämoottori ei toiminut odotetusti.[2] Tämä on jatkoa useille japanilaisten kantorakettien tai avaruusalusten toiminnan epäonnistumisille 2000-luvulla. Välillä näitä epäonnistumisia pidetään JAXAn väitetysti pienen budjetin aiheuttamina, mutta myös Japanin avaruushallinnon hajanaisuus (yhteisen nimen takana on kolme organisaatiota) voi vaikuttaa. Japanilaisen teollisuuden maailmanlaajuisesti arvostettu laatutietoisuus on todennäköisesti korkealla tasolla myös avaruusteollisuudessa.
JAXAn raketit
ISAS kehitti 1950-luvun alusta alkaen pieniä luotainraketteja ja sittemmin mm. N-1-kantoraketin.
NASDA kehitti 1970-luvulta lähtien H-I ja H-II-kantoraketit.
JAXAn sukkulaprojekti
NASDA kehitti 1990-luvulla HOPE-nimistä japanilaista avaruussukkulaa. Se ei valmistunut.
JAXAn astronautit
Vuonna 1999 kolme japanilaista valittiin astronauttikoulutukseen. Helmikuussa 2009 valittiin kaksi astronauttia lisää.[3] Ensimmäinen japanilainen avaruudessa oli kuitenkin televisiotoimittaja Toyohiro Akiyama.
Japani aktivoitumassa ulospäin?
Japanin avaruusohjelma linkittyi alkunsa jälkeen Yhdysvaltoihin ja 1990-luvulta lähtien ESAaan päin. Japanin kantoraketit eivät ole tulleet kansainvälisille markkinoille. Sillä on suhteellisen vähän avaruuslentoja, joissa länsimailla on pienehkö osanotto.
Japani on ollut mukana Itä-Aasian avaruusverkostoissa kouluttaen muita maita mm. kaukokartoituksen käyttöön. Rooli on kaventunut Kiinan ja Intian nousun jälkeen.
Vuonna 2011 JAXA neuvotteli Mongolian posti- ja vientintäviranomaisten kanssa japanilaisen tietoliikennesatelliitin myynnistä Mongolian käyttöön. Satelliitti laukaistaisiin vuonna 2015. [4]
