La Chétardie oli alun perin sotilas Ranskan armeijassa. Hän yleni 1721 luutnantiksi, 1730 majuriksi ja 1734 everstiksi.[1] Hänen diplomaatiuransa käynnistyi vuonna 1727 Lontoosta, minkä jälkeen hän palveli Amsterdamin ja Berliinin lähetystöissä. Vuonna 1739 hänet nimitettiin Ranskan ensimmäiseksi suurlähettilääksi Pietariin. Saadakseen Venäjän ulkopolitiikan kääntymään Ranskalle edullisempaan suuntaan La Chétardie alkoi keisarinna Annan kuoleman jälkeen juonitella Pietari Suuren tyttären Elisabetin hyväksi. Yhdessä ranskalaisen lääkärin, kreivi Jean Armand de Lestocqin kanssa hän organisoi salaliiton, joka nosti Elisabetin valtaan 6. joulukuuta 1741.[2][1]
Elisabet palkitsi La Chétardien korkeilla kunniamerkeillä ja hän sai merkittävän vaikutusvallan keisarinnaan. Hän lähti Venäjältä vuonna 1742, mutta palasi jo seuraavana vuonna suurlähettilääksi. La Chétardie yritti nyt päästä juonittelulla eroon Venäjän saksalaismielisestä kanslerista Aleksei Bestužev-Rjuminista, mutta Bestuževin agentit onnistuivat sieppaamaan hänen salaista kirjeenvaihtoaan ja purkamaan sen salakielen. Kun keisarinnaa halventavasti käsitelleet kirjeet näytettiin Elisabetille, joutui La Chétardie kesäkuussa 1744 lähtemään Venäjältä 24 tunnin varoitusajalla. Samalla päätyi ranskan vaikutusvalta Venäjän asioihin.[2]
Kun La Chétardie palasi nöyryytettynä Ranskaan, hänet vangittiin joksikin aikaa Montpellier’n linnoitukseen. Vuonna 1745 hän sai palata armeijaan. Hän palveli sen jälkeen vuoteen 1748 Italiassa, ja yleni kenraaliluutnantiksi. Vuodesta 1749 hän oli Ranskan lähettiläänä Torinossa, mutta palasi vielä sotilasuralle seitsenvuotisen sodan puhjettua.[1][2] Kuollessaan hän toimi Hanaun kaupungin komendanttina Saksassa.[2]
