Vilhelm II halusi, että Jacoba perii häneltä Hollannin, Zeelandin ja Hainaut’n, mutta muitakin näiden alueiden tavoittelijoita oli. Jacoba jäi 16-vuotiaana leskeksi, ja pian hänen isänsäkin kuoli. Baijerin uusi herttua Juhana Armoton, joka oli Jacoban setä, alkoi vaatia Hollantia ja Seelantia itselleen ja sai tukea Saksan keisarilta Sigismundilta sekä hollantilaisten aatelismiesten ryhmittymältä, jota kutsuttiin nimellä turskat. Toinen ryhmittymä nimeltä koukut tuki Jacobaa Hollannin hallitsijaksi.[1][2][3]
Jacoban joukot voittivat Juhanan liittolaiset Gorinchemissa vuonna 1417, mutta hänen valta-asemansa ei silti vakiintunut. Muun muassa Dordrecht ja Rotterdam siirtyivät lyhyen ajan sisällä Juhanalle.[4]
Jacoban seuraava avioliitto Brabantin Juhana IV:n kanssa epäonnistui. Mies myi Hollannin ja Seelannin Jacoban sedälle.[4] Jacoba halusi erota miehestään ja lähti Englantiin, jossa hän avioitui Gloucesterin herttuan kanssa. Avioliittoa ei tunnustettu Englannin ulkopuolella. Palattuaan Hainaut’hon Jacoba joutui pakenemaan mieheksi pukeutuneena Hollantiin omien liittolaistensa luokse.[3]
Delftin sopimuksessa vuonna 1428 Jacoba sai pitää muodolliset arvonimensä, mutta käytännössä kolmen kreivikunnan hallitsijaksi nousi Filip Hyvä. Myöhemmin Jacoba luopui arvonimistään ja avioitui Filip Hyvän lähipiiriin kuuluneen aatelismiehen kanssa. Jacoba kuoli tuberkuloosiin vuonna 1436.[3]
