J. E. Janatuinen

Johan Emil Janatuinen (6. helmikuuta 1891 Helsinki - 16. huhtikuuta 1959 Helsinki) oli suomalainen kunnallisneuvos.

Kirjansitojan perheeseen syntynyt Janatuinen kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta reaalilyseosta vuonna 1911, jonka jälkeen hän opiskeli kieliä Helsingin yliopistossa. Janatuinen työskenteli vt. kansakoulunopettajana Hyvinkäällä 1912-1913 ja Helsingissä 1913-1918. Janatuinen lähti työväenliikkeeseen 1910-luvun vaihteessa, jolloin hän liittyi Hermannin työväenyhdistykseen.[1] Sisällissodan aikana Janatuinen toimi punaisten siviilihallinnossa Helsingin kansakouluntarkastajana ja kansakoulujohtokunnan sihteerinä sekä miliisilaitoksella rikosasiain kuulustelijana. Hän sai valtiopetoksesta 10 vuoden kuritushuonetuomion, jonka valtiorikosylioikeus alensi 2 vuodeksi.[2]

Vapauduttuaan Janatuinen työskenteli Helsingin sosialidemokraattisen piirijärjestön toimistonhoitajana vuosina 1919-1953. Hän opetti myös Työväen Akatemiassa ja toimi Työväen Sivistysliiton luennoitsijana. Janatuinen oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1926-1950 ja sen varapuheenjohtaja 1934-1945. Lisäksi hän kuului Helsingin kaupunginhallitukseen. Vuonna 1949 Jantuiselle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvonimi.[3]

Lähteet

  1. ↑ Valtiorikosylioikeuden akti 336 – Janatuinen, Johan Emil Valtiorikosylioikeuden aktit. 11.7.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 25.1.2023.
  2. ↑ Rantala, Jukka: Suomalaisen opettajan poliittinen orientaatio, s. 93–94. Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2010. ISBN 978-952-99991-3-2 Teoksen verkkoversio (PDF).
  3. ↑ Kuka kukin on 1954 : henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 277. Helsinki: Otava, 1954. Projekt Runeberg.