Jäljittelyrikos (engl. copycat crime) tarkoittaa rikosta, jonka esikuvana on ollut julkisuudessa aiemmin esiintynyt rikos.^[1][2]

Jäljittelyrikosta on määritelty kolmella perusteella:^[3]

1. Rikoksen esikuvana on aikaisempi, usein laajalti julkisuudessa (joukkotiedotusvälineissä) esitetty todellinen tai fiktiivinen rikos.
2. Rikoksen tekijä tuntee kyseisen rikoksen.
3. Rikoksen tekijän toiminta sisältää keskeisiä aineosia alkuperäisestä, joukkotiedotusvälineissä esitetystä rikoksesta. Tämä voi ilmetä kolmella tavalla:
   1. uhrin tai kohteen valinnassa
   2. rikoksen tekotavassa
   3. aiempi rikos on motivoinut tekijää jollain muulla tavalla (esimerkiksi samastuminen, julkisuushakuisuus).

Aiemmin samantyyppinen ilmiö oli havaittu jo 1950-luvulla itsemurhien osalta, ns. Bladan-itsemurhien kohdalla. Organofosfaatteja (kuten Parationia) sisältäviä tuhoeläinten torjunta-aineiden käyttö alkoi Suomessa 1940-luvun lopulla. Alkuvuosina ne aiheuttivat vain yksittäisiä kuolemantapauksia. Mutta tilanne muuttui vuonna 1954 kun suomalaisessa lehdistössä kerrottiin näkyvin otsikoin, että Saksassa on parationipitoisia torjunta-aineita käytetty itsemurhamyrkkyinä, ja organofosfaatti-itsemurhat alkoivat Suomessa lisääntyä. Itsemurhia uutisoitiin seikkaperäisesti ja laajasti myös suomalaisessa lehdistössä. Itsemurhia alettiin kutsua Bladan-itsemurhiksi erään lähinnä parationia sisältävän valmisteen mukaan.^lähde?

Parationi olikin 1950-luvulla merkittävin yksittäinen itsemurhatarkoituksessa käytetty aine Suomessa.^[4] Muutoksen suuruutta kuvaa se, että vuonna 1952 sillä tehtiin yksi itsemurha, mutta 1954 niitä tilastoitiin jo 17. Vuosina 1955, 1956, 1957 ja 1958 vastaavat luvut olivat 37, 88, 94 ja 120 (Alha ja Isotalo 1964). ^[5][6][7][8] Kun myrkytysitsemurhien osuus lisääntyi vuosien 1952 ja 1958 välisenä aikana 14 %:sta 26 %:iin, kasvoi parationin osuus myrkytysitsemurhista 1 %:sta 49 %:iin ja osuus kaikista itsemurhista 0.1 %:sta 13 %:iin. Samalla aikavälillä sekä miesten että naisten itsemurhien kokonaismäärät lisääntyivät merkitsevästi.^lähde?

Suomessa on keskusteltu ajoittain jäljittelyrikosilmiöstä. Keskustelu oli vilkkainta ”Euran Daltoneista”, Eurassa asuvien rikoksiin syyllistyneiden veljesten toiminnasta tehdyn elokuvan Pahat pojat (2003) jälkimainingeissa. Aihetta myös tutkittiin poliisiammattikorkeakoulussa,^[2] ja ilmiötä nimitettiin tuolloin ”kopiorikollisuudeksi”. Tutkimuksen tuloksien perusteella havaittiin, että Pahat pojat -elokuvaa seurasi pieni ja ohimenevä lisäys liikemurtojen määrässä.^[9] Elokuvan jälkeen tehdyissä liikemurroissa havaittiin myös käytetyn hieman enemmän elokuvassa esitettyjä tekotapoja. Tilastoanalyysin mukaan elokuva ei kuitenkaan näyttänyt esimerkiksi houkutelleen paljonkaan uusia rikoksentekijöitä.^lähde?

Useita uhreja vaatineen Jokelan koulusurmien (2007) kohdalla keskustelu jäljittelyrikoksista on noussut voimakkaammin julkisuuteen.^[10] Muun muassa filosofi Timo Airaksinen arvioi jäljittelyrikosilmiötä ja nykyajan julkisuushakuisuutta, ja hän toteaa, että ihminen on sosiaalinen eläin ja pyrkii matkimaan toisia. Hän sanoo, että pahimmillan tämä ilmiö yhdistyneenä julkisuushakuisuuteen voi johtaa tietyntyyppiseen väkivallan ja hulluuden kulttuuriin, joka vetää vastustamattomasti puoleensa tietynlaisia ihmisiä.^[10] Sama ilmiö havaittiin myös vuoden 2024 Viertolan koulusurman jälkeen.^[11]

Huomionhakuisuudesta ovat puhuneet myös muun muassa sosiaalipsykologian professori Karmela Liebkind ja mediapsykologi Anu Mustonen^[12] – että esimerkiksi väkivalta näyttää olevan tietyntyyppisten ihmisten harrastus ja esimerkiksi eri verilöylyistä kertovat videot ja muut internet-sisällöt kiehtovat tietyntyyppisiä ihmisiä, on saanut tukea myös tutkimuksista. Samaa teemaa ovat tuoneet esiin myös muun muassa mediakasvatuksen edustajat, kuten Miika Lehtonen Lapin yliopistosta^[13].

Myös kriminaalipsykiatri Hannu Lauerma on julkisuudessa tuonut esille näkemystä, että hyvin poikkeavien ihmisten joukossa on melko selvää näyttöä siitä, että erilaiset elokuvat tai joukkotiedotusvälineissä näyttävästi esiintyvät rikokset tai tekotavat näyttäisivät toimivan kimmokkena vastaaviin rikoksiin tai ainakin samanlaiseen toteuttamiseen. Lauerma on todennut muun muassa, että esimerkiksi 2012 alkuvuodesta tapahtuneissa lapsi- ja perhesurmissa niiden käsittely mediassa on voinut lisätä niiden määrää, vaikka usean lapsen surmaaminen muutaman kuukauden ajalla voi toisaalta olla sattumaakin.^lähde?

»Minusta tämä ajallinen ryvästyminen viittaa siihen, että tässä saattaa olla taustalla mediaefekti, toteaa Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Lauerma haastattelussaan.^[14]»

• Kriminologia
• Luettelo rikoksista

• Copycat Crimes (Arkistoitu – Internet Archive)
• Pahat Pojat -elokuva ja rikollisuus