Ivan Šamjakin syntyi metsänhoitajan perheeseen. Hän valmistui teknisestä opistosta vuonna 1940 ja osallistui toiseen maailmansotaan. Sodan jälkeen Šamjakin toimi opettajana[2] ja valmistui Minskin puoluekoulusta vuonna 1950[3]. Hän työskenteli Valko-Venäjän kirjakustantamon ja Sovetskaja ottšizna -aikakauskirjan toimittajana. Vuodesta 1954 lähtien Šamjakin toimi Valko-Venäjän kirjailijaliiton hallintotehtävissä. Vuosina 1980–1992 hän oli Valko-Venäjän tietosanakirjan päätoimittaja.[2]
Šamjakinin kirjailijanura alkoi toisen maailmansodan kuvaajana. Hänen romaaninsa Glybokaja plyn (”Syvä virta”) sai Stalin-palkinnon vuonna 1951. Myöhemmin hän kirjoitti myös kriittisiä maaseudun ja nykyajan kuvauksia. Kertomuskokoelma Tryvožnaje štšastse (”Levoton onni”) ja romaani Sertsa na daloni (”Sydämet kämmenellä”) saivat Valko-Venäjän SNT:n valtionpalkinnon vuonna 1967. Šamjakin kirjoitti myös näytelmiä, joiden pohjalta on tehty elokuvia. Elokuva Vazmu tvoi bol (”Otan kipusi”) sai Valko-Venäjän valtionpalkinnon vuonna 1982.[2]