Isovilistäjä

Isovilistäjä
Koiras alhaalla ja naaras ylhäällä
Koiras alhaalla ja naaras ylhäällä
Uhanalaisuusluokitus

Hävinnyt [1]

Hävinnyt

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Vilistäjät Acanthisittidae
Suku: Traversia
Laji: lyalli
Kaksiosainen nimi

Traversia lyalli
(Rothschild, 1894 )

Synonyymit

Xenicus lyalli

Katso myös

  Isovilistäjä Wikispeciesissä
  Isovilistäjä Commonsissa

Isovilistäjä (Traversia lyalli) on sukupuuttoon kuollut, varpuslintuihin kuulunut, maailman pienin tunnettu lentokyvytön lintu. Lintulajin nimenä on aikaisemmin ollut nykyisten nimistösääntojen vastainen nimi Stephensaarten kalliopeukaloinen. Ennen nykyistä nimeä se tunnettiin nimellä stephensaarenvilistäjä (Traversia insularis).

Koko ja ulkonäkö

Lajin ulkonäkö tunnetaan vain kissan tappamien yksilöiden nahkoista.[2] Peukaloista muistuttavalla lajilla oli lyhyet, pyöreäpäiset siivet ja erittäin lyhyt[2] (17 mm) pyrstö. Koiraat olivat naaraita pienempiä. Siiven pituus 46-49 mm ja nokka 17 mm. Nilkan pituus 19–20 mm, keskivarvas 20–21 mm. Heimosta tunnetaan kaikkiaan 7 lajia, joista jopa 5 on kuollut sukupuuttoon. Mustarotta (Rattus rattus) ja polynesianrotta (Rattus exulans) ovat syypäinä useimpiin näistä sukupuutoista.

Levinneisyys

Laji löydettiin eristäytyneenä Uuden-Seelannin Etelä- ja Pohjoissaaren väliseltä[2] pieneltä Stephen-saarelta, jonka pinta-ala on vain 2,6 km². Saaren majakanvartijalla nimeltään David Lyall oli kissa, jonka nimi oli "Tibbles". Tämä kissa kantoi useammissa erissä isännälleen linnun 17 viimeistä yksilöä.[3] Viimeinen yksilö kuoli vuonna 1894.[2] Fossiilisten löytöjen perusteella on voitu päätellä, että laji on aikaisemmin asuttanut myös Uuden-Seelannin pääsaarta. Tämä asettaisi kyseenalaiseksi tiedon sen endeemisyydestä juuri mainitulla saarella. Lintu on yksi niistä 33:sta lintulajista, joiden kotikissan tiedetään tappaneen sukupuuttoon.[4]

Elinympäristö

Majakanvartija näki lajin elävänä hieman ennen sen lopullista katoamista ainoastaan kaksi kertaa, jolloin se pakeni kallionkolosta juosten ja vaikutti hyvin nopeasti liikkuvalta hiireltä.[2]

Ravinto

Lajin arvellaan olleen hämäräaktiivinen hyönteissyöjä.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ BirdLife International: Traversia lyalli IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.3.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Järvinen, Olli; Miettinen, Kaarina: Sammuuko suuri suku? – Luonnon puolustamisen biologiaa, s. 94. Vantaa: Suomen luonnonsuojelun tuki Oy, 1987. ISBN 951-9381-20-1
  3. ↑ http://www.terranature.org/wren.htm www.terranature.org
  4. ↑ Juha Valste, Suomen Luonto 9/2005