Isosuokana

Isosuokana
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kurkilinnut Gruiformes
Heimo: Rantakanat Rallidae
Suku: Megacrex
Laji: inepta
Kaksiosainen nimi

Megacrex inepta
Albertis & Salvadori, 1879

Alalajit[2]
  • M. i. inepta
  • M. i. pallida
Katso myös

  Isosuokana Wikispeciesissä
  Isosuokana Commonsissa

Isosuokana (Megacrex inepta) on rantakanoihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Uudessa-Guineassa.

Koko ja ulkonäkö

Isosuokana voi kasvaa 35–38 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Isosuokana on lentokyvytön. Ruumiinrakenteeltaan laji on tukevahko, suuripäinen, lyhytsiipinen ja lyhytpyrstöinen. Pää ja kaula ovat harmaat ja vatsa vaalea. Alalajilla M. i. inepta niska ja kyljet ovat punaruskeat, kun alalajilla M. i. pallida ne ovat vaaleammat. Isosuokanan siivet ovat ruskeat. Nokka on suuri ja tukeva, ja jalat ovat pitkät ja paksut.[3][4][5]

Levinneisyys ja elintavat

Isosuokanan alalaji M. i. inepta elää Uuden-Guinean eteläosassa ja alalaji M. i. pallida pohjoisessa. Lajin elinympäristöä ovat soiset metsät, mangrovemetsät ja tiheiköt. Isosuokana syö hyönteisiä.[1][3][5]

Lähteet

  1. ↑ a b BirdLife International: Megacrex inepta IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.4.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Megacrex inepta (TSN 176345) itis.gov. Viitattu 27.4.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b Barry Taylor: Rails, s. 452. Bloomsbury Publishing, 1998. ISBN 978-1-8734-0359-4 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 27.4.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Clive Roots: Flightless Birds, s. 54. Greenwood Publishing Group, 2006. ISBN 0-313-33545-1 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 27.4.2023. (englanniksi)
  5. ↑ a b Thane K. Pratt,Bruce M. Beehler: Birds of New Guinea, s. 307. Princeton University Press, 2015. ISBN 978-0-691-09563-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 27.4.2023. (englanniksi)