Isomaksaruoho (Hylotelephium telephium, syn. Sedum telephium) on eteläisessä Suomessa yleinen kuivien kallioiden kasvi ja Suomen luonnonvaraisista maksaruohoista suurin. Sitä on aikoinaan käytetty hyötykasvina ja sen paksuista mehevistä juurista juontuukin kansankielinen nimitys kallioperuna. Isomaksaruoho itse käyttää juuriaan lehtiensä ohella vesivarastona. Varastoimaansa veteen luottaen se kukkiikin vasta heinäkuussa vaaleankeltaisin kukin. Se onkin suosittu kasvi kivikkopuutarhoissa. Isomaksaruoho on monivuotinen. Suomessa kasvaa kolme isomaksaruohon alalajia: lännenisomaksaruoho, vahamaksaruoho ja punamaksaruoho.
Ulkonäkö
Isomaksaruoho on tanakkavartinen pystykasvuinen kasvi, jonka lehdet ovat ruodittomat. Kukinnan väri ja lehtien muoto vaihtelevat kasvupaikan ja rodun mukaan. Lehdet yleensä punertuvat pitkien kuivien jaksojen aikana.
Uskomuksia
Isomaksaruohoa kutsutaan ruotsin kielessä rakkauden yrtiksi (kärleksört) kahdestakin syystä. Ensinnäkin kasvi jatkaa kukkimistaan katkaistunakin. Lisäksi on uskottu, että jos kaksi kattoon ripustettua versoa kaartuvat kuivuessaan toisiaan kohti, rakastavaisetkin löytävät toisensa.
Muuta
Isomaksaruoho on tärkeä ravinnonlähde isoapolloperhosen ja kalliosinisiiven toukalle.
Lähteet
- Kotimaan luonto-opas (WSOY)
Aiheesta muualla
|
|---|
| Hylotelephium telephium | |
|---|
| Sedum telephium | |
|---|
._Khortytsya.jpg)
