Isohaarahaukka

Isohaarahaukka
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Suku: Haarahaukat Milvus
Laji: milvus
Kaksiosainen nimi

Milvus milvus
(Linnaeus, 1758)

Alalajit
  • M. m. fasciicauda
  • M. m. milvus
Katso myös

  Isohaarahaukka Wikispeciesissä
  Isohaarahaukka Commonsissa

Isohaarahaukan munia.

Isohaarahaukka (Milvus milvus) on keskikokoinen päiväpetolintulaji.

Koko ja ulkonäkö

Isohaarahaukka on väriltään ruosteenruskea. Sen syvälovinen pyrstö on tiilenpunainen ja pää harmahtava. Mustakärkisten siipien alapinnalla erottuu laaja valkea alue. Se on haarahaukkaa (Milvus migrans) kirkasvärisempi ja solakampi. Isohaarahaukan pituus on noin 61–66 senttimetriä, siipiväli noin 175–195 senttimetriä, ja paino noin 757–1 221 grammaa.

Levinneisyys

Isohaarahaukka pesii Euroopassa, luoteisimmassa Afrikassa, Kanariansaarilla sekä miltei hävinneenä Kap Verdellä. Maailman populaatiosta 90 prosenttia pesii Euroopan unionin alueella.[2] Euroopan pesimäkanta on 33 000 – 38 000 paria.[3] Lajin kanta on luokiteltu Euroopassa elinvoimaiseksi ja kasvavaksi.[3] Vahvin kanta on Saksassa.[4] Pohjoisimmat populaatiot ovat muuttolintuja, jotka talvehtivat Välimerenmaissa. Etelä-Ruotsin kanta kasvaa hitaasti ja on nyt noin 3 500 paria.[4] Laji ei pesi Suomessa, mutta kierteleviä yksilöitä havaitaan vuosittain.[5]

Elinympäristö

Isohaarahaukka suosii avoimia ympäristöjä, kuten ruoho- ja viljelysmaita sekä avoimia metsämaita.

Lisääntyminen

Isohaarahaukka käyttää muun muassa vanhoja hiirihaukan tai korpin pesiä. Pesä on tavallisesti lehtipuussa, joskus harvoin kalliojyrkänteellä. Pesä voi olla käytössä useita vuosia peräkkäin, joskus jopa 17 vuotta. Se verhoilee pesänsä mitä kummallisimmilla aineksilla, niistä on löydetty muun muassa alusvaatteita ja nallekarhuja. Pesään naaras munii 1–4 munaa, tavallisimmin kaksi, joita haudotaan 31–32 päivää. Haudonta alkaa jo ensimmäisestä munasta, joten kolmimunaisen pesyeen haudonta kestää noin 38 päivää. Naaras hoitaa pääosan hautomisesta, joskin koiras voi päivällä hautoa lyhyitä hetkiä, alle puoli tuntia kerrallaan. Naaras lämmittää ja hoivaa poikasia ensimmäiset kaksi viikkoa, jolloin koiras huolehtii poikueen ravinnosta. Myöhemmin molemmat emot saalistavat. Poikaset oppivat lentämään noin seitsemän viikon ikäisinä, mutta jos ravintoa on ollut niukasti, voi lentoonlähtö onnistua vasta 60–70 päivän iässä. Poikaset lähtevät syysmuutolle vanhempiensa kanssa. Laji on sukukypsä kaksivuotiaana.

Isohaarahaukka voi toisinaan risteytyä haarahaukan kanssa.[6] Tällainen haarahaukan ja isohaarahaukan pari yritti pesiä myös Suomessa vuonna 2016, mutta pesintä epäonnistui.[6]

Ravinto

Isohaarahaukka syö lähinnä haaskoja sekä pieniä nisäkkäitä ja lintuja. Sille kelpaavat kuitenkin myös sammakkoeläimet, matelijat, kalat ja kastemadot.

Lähteet

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1980: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. II. – Oxford University Press. Hongkong.

Viitteet

  1. ↑ BirdLife International: Milvus milvus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.12.2020. (englanniksi)
  2. ↑ Red Kite, Milvus milvus The IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2017. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. Viitattu 20.3.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b Red Kite, Milvus milvus The IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2017. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. Viitattu 20.3.2024. (englanniksi)
  4. ↑ a b Population status and trends at the EU and Member State levels, Milvus milvus Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 20.3.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Tiira-lintuvaintopalvelu BirdLife Suomi. Viitattu 20.3.2024.
  6. ↑ a b Uku Paal & Dick Forsman: Presumed hybrid Red X Black Kites in Estonia. Viitattu 27.8.2021.

Aiheesta muualla