Eberhardt oli kiinnostunut Pohjois-Afrikasta ja julkaisi 18-vuotiaana sinne sijoittuvan romaanin. Täytettyään 20 vuotta hän muutti Algeriaan, pukeutui mieheksi ja kääntyi islamiin.[1] Mieheksi pukeutuneena Eberhardt pääsi näkemään suufilaisenQadiriyya-veljeskunnan toimintaa, jota hän kuvasi kirjoituksissaan. Eberhardt tuki yhteiskunnan vähäosaisia, mutta oli myös avoimesti ranskalaisten siirtomaavaltaa vastaan, joten veljeilyä suufilaisten kanssa ei katsottu hyvällä. Häntä vastaan tehtiin murhayritys, jonka on epäilty olleen ranskalaisten tilaama. Murhayrityksen jälkeen Eberhardt karkotettiin Ranskan siirtomaista, mutta hän saattoi palata Saharaan mentyään naimisiin algerialaisen sotilaan kanssa. Arabian kielen taitonsa ja avioliittonsa avulla Eberhardtilla oli ainutlaatuinen sisäpiirin näkökulma mahgrebiläiseen kulttuuriin, jota hän kuvasi monissa kirjoituksissaan.[2]
Eberhardt sai surmansa äkkitulvassa Saharan autiomaassa 27-vuotiaana.[1] Hänen jäämistössään oli monia käsikirjoituksia ja matkakertomuksia, jotka julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen.[2] Eberhardtin tuotannosta on suomennettu matkakertomuskokoelma Islamin siimeksessä.[3]
