Leonarda kuului aikansa harvoihin kuuluisuuteen nousseisiin naissäveltäjiin. Hän julkaisi yli parisataa teosta, joista huomattava osa on motetteja. Ainoa täysin soittimellinen kokoelma Sonate a 1, 2, 3, 4 istromenti op. decima sesta julkaistiin Bolognassa vuonna 1693.
Isabella Leonarda kuoli Novarassa 83 vuoden iässä.
Isabella Leonarda, italialainen barokkisäveltäjä, oli kotoisin Novarasta[1] ja vietti siellä suurimman osan elämästään. 16-vuotiaana hän siirtyi kotikaupungissaan sijaitsevaan Collegio di Sant'Orsolan ursuliiniluostariin, jossa hän asui kuolemaansa asti.[2] Leonarda tunnetaan luostarissa kirjoittamistaan lukuisista sävellyksistä. Hänestä tulikin yksi aikansa tuotteliaimmista naissäveltäjistä.[3]
Anna Isabella Leonarda, joka tunnetaan myös nimellä Isabella Calegari [4] syntyi 6. syyskuuta 1620. Hänen vanhempansa olivat Giannantonio Leonardija hänen vaimonsa Apollonia Sala. Leonardit olivat vanhaa ja näkyvää alempaan aateliin kuuluvaa [5]novaralaista sukua, jonka jäsenet olivat tärkeitä kirkon ja yhteiskunnan virkamiehiä ja palatsiritareita. Isabellan isä, jolla oli kreivin arvonimi, oli lakitieteen tohtori.[2]
Vuonna 1636 Leonardasta tuli nunna Collegio di Sant'Orsolan ursuliiniluostariin Novaraan. Hänen perheellään oli läheiset suhteet Sant'Orsolaan ja he avustivat sitä. On arveltu, että Leonardan vaikutusvalta luostarissa olisi voinut johtua siitä. Hänen johtoasemastaan Sant'Orsolassa kertovat hänen tehtävänimikkeensä madre (äiti) (1676), superiora (abbedissa) (1686), madre vicaria (vara-abbedissa) (1693) ja consigliera (neuvonantaja tai ohjaaja) (1700) [6][7][8] .
Leonarda oli kotikaupungissaan arvostettu säveltäjä, mutta hänen musiikkiaan tunnettiin ilmeisen vähän muualla Italiassa.[2] Syyksi tähän on esitetty, että hän sävelsi vain kirkkomusiikkia toisin kuin esim. Francesca Caccini (1587–1641) ja Barbara Strozzi (1619–77), jotka sävelsivät pääasiassa maallista laulumusiikkia.[7][5] Hänen julkaistut sävellyksensä kattavat 60 vuotta, alkaen vuonna 1640 ilmestyneistä vuoropuheluista Sic ergo anima animae (Sieluni kaipaa?)[9]ja Ah domine Iesu (Oi Herra Jeesus) [10][11] ja päättyen Mottetti voce solaan (Yksiääninen motetti) [12] vuonna 1700 [11]. Leonarda kirjoitti lähes kaksisataa sävellystä kyseisenä ajanjaksona. Hänen teoksistaan ilmestyi kuitenkin ennen vuotta 1670 vain edellä mainitut kaksi vuoropuhelua, jotka Gasparo Casati julkaisi. Onkin päätelty, että hän alkoi säveltää säännöllisesti vasta yli 50-vuotiaana alkaen julkaista teoksia, jotka nykyisin tunnetaan.[13]
Koska hänen tyylissään ei kuitenkaan näy merkkejä luovasta tauosta, on myös mahdollista, että hän valikoi julkaisuihin jo aiemmin säveltämiään teoksia. Tätä olettamusta tukee myös teosten siisti ja tasapainoinen järjestys.[8]
Musiikkiura
Barokkikauden Italiassa vuosina 1566–1700 julkaisukynnyksen ylitti ainakin 23 naissäveltäjää [7][14] Isabella Leonarda oli yksi tuotteliaimmista ja kirjoitti elämänsä aikana noin 200 sävellystä [7]
Opinnot ja opetustyö
Leonardan musiikillisesta koulutuksesta ennen Sant'Orsolaan saapumista ei tiedetä paljoa, vaikka yleisesti uskotaan, että hänellä on ehkä ollut musiikkikoulutus perheen korkean sosiaalisen ja taloudellisen aseman takia.[13] Koska Gasparo Casati (1610–1641), joka oli lahjakas, vaikkakin vähän tunnettu, säveltäjä ja Novaran katedraalin maestro di cappella (kuoronjohtaja tai kapellimestari) vuodesta 1635 kuolemaansa asti, julkaisi v. 1640 kokoelmassaan Terzo libro di sacri concenti (Kolmas kirja pyhiä kuorolauluja kahdelle, kolmelle ja neljälle äänelle) Leonardan varhaisimmat tunnetut sävellykset, kaksi dramaattista vuoropuhelua Sic ergo anima animae ja Ah domine Iesu, on arveltu, että Leonarda olisi myös opiskellut Casatin johdolla.[11][13]
Ursuliinit olivat opettamiseen sitoutunut sääntökunta ja luostarilla oli yläkoulu.[11] Vuodelta 1658 olevassa asiakirjassa Leonardasta käytetään nimitystä magistra musicae (musiikinopettaja). [2] Saman asiakirjan mukaan luostarissa oli yksitoista moniäänisesti laulavaa nunnaa ja Leonarda itsekin taitava laulaja.[2] Nähtävästi Leonarda kirjoitti monet sävellyksistään nunnien laulettavaksi luostarissa[2] ja muokkasi niitä myöhemmin muualla esitettäviksi.[8]
Sävellykset
Isabella Leonarda: Messuja ja motetteja op. 18, 1696, nimiösivu. Kuva: Museo internazionale e biblioteca della musica di Bologna[15]
Leonardan tuotannossa ovat edustettuina miltei kaikki kirkkomusiikin tyylilajit: yksi- ja moniääniset moteteiksi kutsutut kuoroteokset[16] ja kirkkokonsertot, latinankieliset vuoropuhelut, psalmit, responsoriot (liturgiset vuorolaulut), Marian kiitosvirret , litaniat (papin johtamat rukoukset) ,messut ja kirkkosonaatit.[13] Lisäksi hän sävelsi solistille ja continuolle, kuorolle ja jousille. Leonarda sävelsi myös joitakin kansankielisiä hartaita yksinlauluja. Opus 16 oli historiallinen, koska se sisältää ensimmäiset naisen julkaisemat sonaatit.[17]
Vaikka Leonarda sävelsi eniten latinankielisiä [4] motetteja, hänen merkittävimpinä teoksinaan pidetään sonaatteja. Hän oli ensimmäinen nainen, joka julkaisi sonaatteja ja sävelsi niitä lukuisia elämänsä aikana.[2] Ensimmäiset 11 sonaattia ovat kahdelle viululle, sellolle ja uruille.[7] Niistä sonaatit 1, 3, 4, 7 ja 8 koostuvat useista yhtä tärkeistä osista niin että jokaisella kolmesta soittimesta on vähintään yksi soolojakso. Viimeinen kahdestoista sooloviululle ja uruille on Leonardan ainoa soolosonaatti ja yksi hänen tunnetuimmista sävellyksistään. Seitsenosaisen sonaatin kaksi hidasta osaa antavat tilaa improvisoidulle koristelulle.[7]
Leonardan sävellyksien käsikirjoituksia ei ole säilynyt, mutta nuottijulkaisuja on löytynyt eri puolilta Italiaa ja Eurooppaa. Usein niistä puuttuu osia, mikä kertoo siitä, että niitä on käytetty. [18] Ranskalainen säveltäjä Sébastien de Brossard (1655–1730), joka arvosti suuresti Leonardaa, hankki useita hänen teoksiaan, ja ne ovat nykyisin Ranskan kansalliskirjastossa.[18]
Musiikillinen tyyli
Vaikka naisten musiikkiopinnoille asetettiin rajoituksia, Leonarda oli saanut opetusta kontrapunktissa ja käyttää sitä monissa teoksissaan. [3] Barokin aikana säveltäville nunnille oli tyypillistä vanhojen tekstien henkilökohtainen ja tunnepitoinen käsittely, joka kuvasti heidän hartauselämäänsä ja omistautumistaan luostarikutsumukselle. [19] Yksinkertainen koraalilaulu antoi tilaa uudelle moniäänisyydelle ja laulutaituruudelle, joka vetosi kuuntelijoihin luostarin ulkopuolellakin [19]Kirkkosävellajit vaihtuivat duureihin ja molleihin perustuvaan tonaalisuuteen.[20] Myös Isabella Leonarda käytti 1650-luvulla suosittua hyvin ilmeikästä ja eloisaa sävellystyyliä, jossa lyyrisen sointuvat ja dramaattisen energiset osuudet vaihtelevat. [8] Motettien tekstit ovat tunteisiin vetoavia ja luultavasti Leonarda itsekin kirjoitti niitä [16] Perinteisimpiä ovat hänen neliääniset liturgiset [17] teoksensa, joissa soittimena on ainoastaan urut. Yksi- ja moniääniset motetit[16] ovat nykyaikaisempia ja muistuttavat kamarikantaatteja. Niissä hän käyttää viulua ja urkucontinuoa [8], tehokeinoina kekseliästä harmoniaa, [11][17] kertauksia ja barokkityyliin kuuluvaa[21]sävelmaalailua[22][20]
Leonardan sonaatit ovat epätavallisia rakenteeltaan ja poikkesivat Arcangelo Corellin kehittämästä kirkkosonaatin (sonata da chiesa) neliosaisesta rakenteesta, jossa hitaat ja nopeat osat seuraavat toisiaan vuorotellen. Leonardan sonaateissa osien lukumäärä vaihtelee vain neljästä (sonaatit no 6 ja no 9) jopa kolmeentoista (sonaatti no 4), eivätkä hänen neliosaiset sonaattinsakaan noudata hidas, nopea, hidas nopea -käytäntöä. Lisäksi Leonarda käyttää kertauksia omaperäisellä tavalla. Sonaatti no 5 on säännöllisin, sonaatissa no 10 on kaksi kertausta ABCDEBDFBG. Sonaatissa no 4 on epätavallinen rakenne ABCDEFGHIJI'J'I '/'. Sonaattien osat ovat pääasiassa kolmea tyyppiä : nopeat kaksi-iskuiset canzonaperinteeseen pohjautuvat osat, joissa eri soittimet jäljittelevät toistensa sävelkulkuja, ja kaksi-iskuiset hitaat, ilmeikkäät, melodiasta ja säestyksestä koostuvat osat, joissa on nähty yhteys toccataan ja resitatiiviin, sekä nopeat kolmi-iskuiset, tanssinomaiset melodiaan ja säestykseen perustuvat osat.[7]
Sävellyksien omistuskirjoitukset
Lähes kaikissa Leonardan teoksissa on kaksinkertainen omistus – yksi Neitsyt Marialle ja yksi korkea-arvoiselle aikalaiselle. Näihin lukeutuivat Milanon arkkipiispa, Novaran piispa ja keisari Leopold I. [19] , joilta saatava taloudellinen tuki oli tuostarille tärkeää.[2] Kaksi motettia omistettu oman luostarin muusikkonunnille, kaksi muiden yhteisöjen nunnille, jotka todennäköisesti lauloivat niitä.[6] Eräässä omistuksessaan Leonarda totesi kirjoittavansa musiikkia ei saadakseen kiitosta maailmalta, vaan jotta kaikki tietäisivät hänen olevan omistautunut Neitsyt Marialle.[19] Leonarda huomautti myös Opus 10: n omistuksessaan, että hän kirjoitti musiikkia vain lepoaikana välttääkseen laiminlyömästä hallinnollisia tehtäviään luostarissa. Tämä ei tue otaksumia, joiden mukaan Leonarda saattoi käyttää tavallista enemmän aikaa säveltämiseen hallintoasemansa vuoksi.[19]
Leonardan hienostuneesta musiikista on otettu uusintapainoksia ja tehty äänitallenteita [23] ja Suomessa sitä esittää mm. barokkiyhtye Ombra Sonora.[24]
Opus 2: Motetti a tre voci (Milano 1665, kadonnut)
Opus 3: 18 Sacri concenti (Milano 1670)
Opus 4: 11 Messa (Novara 1674)
Opus 5: kadonnut
Opus 6: 12 Motetti (Venedig 1676)
Opus 7: 13 Motetti (Bologna 1677)
Opus 8: 11 Vespro a cappella (Bologna 1678)
Opus 9: kadonnut
Opus 10: 12 Motetti a quattro voci (Milano 1684)
Opus 11: 12 Motetti (Bologna 1684)
Opus 12: 14 Motetti a voce sola (Novara 1686)
Opus 13: 12 Motetti (Bologna 1687)
Opus 14: 10 Motetti (Bologna 1687)
Opus 15: 11 Motetti a voce sola (Bologna 1690)
Opus 16: 12 Sonate a 1., 2., 3. e 4. strumenti (Bologna 1693)
Opus 17: 12 Motetti (Bologna 1695)
Opus 18: 6 Messe (Bologna 1696)
Opus 19: 11 Salmi concertati (Bologna 1697)
Opus 20: 14 Motetti (Bologna 1700)
Nuottijulkaisuja
(nuottijulkaisut Italian kansalliskirjaston kokoelmassa [25])
Isabella Leonarda, Due Motetti teoksessa Il Terzo libro de sacri concenti a 2. 3. e 4. voci di Gasparo Casati Maestro di Cappella nel Duomo di Nouara, Venetia, Bartolomeo Magni, 1640, SBN IT\ICCU\MUS\0156951. (Kaksi motettia kuoronjohtaja Gasparo Casatin nuottijulkaisussa Kolmas kirja pyhiä kuorolauluja kahdelle, kolmelle ja neljälle äänelle)
Isabella Leonardi, Due Motetti, in Sacri concentus duarum vocum cum basso continuo auctore Gasparo Casati, Venetii, Alexandrum Vincentium, 1654, SBN IT\ICCU\MUS\0156956. (Kaksi motettia Gasparo Casatin nuottijulkaisussa Pyhiä kuorolauluja kahdelle lauluäänelle ja basso continuolle)
Isabella Leonarda, Sacri concenti a una, due, tre, et quattro voci: op. 3, Milano, fratelli Camagni alla Rosa, 1670, SBN IT\ICCU\MUS\0152867. (Pyhiä kuorolauluja yhdelle, kahdelle, kolmelle ja neljälle äänelle, op. 3)
Isabella Leonarda, Messa, e Salmi, concertati, & a Capella con Istromenti ad libitum: Opera Quarta, Milano, Fratelli Camagni, 1674, SBN IT\ICCU\MUS\0152866. (Messu ja psalmeja yhtyeelle & kappelikuorolle sekä valinnaisille soittimille)
Isabella Leonarda, Mottetti a una, due, tre o quattro voci parte con istromenti e parte senza: op. 7, Bologna, Giacomo Monti, 1677, SBN . (Motetteja yhdelle, kahdelle, kolmelle ja neljälle äänelle osittain soittimien kanssa osittain ilman, op. 7)IT\ICCU\MUS\0152865
Isabella Leonarda, Vespro a cappella della beata Vergine e [11] mottetti concertati, op. 8, Bologna, Giacomo Monti, 1678, SBN IT\ICCU\MUS\0152864. (Vespereitä eli iltamessuja siunatun Neitsyen kappelikuorolle ja motetteja yhtyeelle, op.8)
Isabella Leonardi, [Dieci] Salmi concertati a 4 voci con strumenti: op. 19, Bologna, Marino Silvani, 1698, SBN IT\ICCU\MUS\0152861. (Kymmenen psalmia yhtyeelle, jossa neljä lauluääntä sekä soittimia, op. 19)
Isabella Leonardi, Motetti a voce sola, con istromenti op. 20, Bologna, Marino Silvani, 1700, SBN IT\ICCU\MUS\0152860. (Motetteja yhdelle äänelle sekä soittimille, op. 20)
Nuottien myöhempiä uusintapainoksia
(nuottijulkaisut Italian kansalliskirjaston kokoelmassa [25])
Isabella Leonarda, Surge Virgo: (op. 10, 1684) e Spes mondane: (op. 6, 1676) / Stewart Carter, editor, in Composers born 1600-1699, New York, G.K. Hall, 1966, pp. 163-194 e 150-162, SBN IT\ICCU\LO1\0780653. (Nouse Neitsyt, op 10 ja Maallinen toivo) op. 6)
Isabella Leonarda, Ave Regina Caelorum: for SAT soli, mixed chorus (SATB) & continuo, New York, Broude, 1980, SBN IT\ICCU\BCT\0048976. (Terve Taivaan kuningatar sopraanolle, altolle ja tenorille, sekakuorolle ja continuolle)
Isabella Leonarda, Sonata duodecima from Opus 16 : 1693: for violin and continuo, Ottawa, Dovehouse, 1983, edited by Barbara Garvey Jackson SBN IT\ICCU\LO1\0438402. (Kahdestoista sonaatti, op 16 viululle ja continuolle)
Isabella Leonarda, Mottetti a voce sola, op. 11 e op. 12 e Mottetti a voce sola, op. 14, op. 15 e op. 17, in Solo motets from the seventeenth century: facsimiles of prints from the Italian Baroque / selected with introductions by Anne Schnoebelen, New York, Garland, 1988, SBN IT\ICCU\UBO\1173103. (Motetit yhdelle äänelle, op 11 ja op. 12 ja Motetit yhdelle äänelle, op. 14, op. 15 ja op. 17)
Isabella Leonardi, Three sacred works: for soprano, two violins and organ continuo / edited by Barbara Garvey Jackson, Fayetteville (Ark.), ClarNan Editions, 1996, SBN IT\ICCU\UBO\3495016. (Kolme pyhää / kirkkomusiikkiteosta sopraanolle, kahdelle viululle ja urkucontinuolle)
Isabella Leonarda, Surge virgo (op. 10, 1684): for SATB voices and organ, Mount Airy, Hildegard Publishing Company, 1998, SBN IT\ICCU\TO0\1874643. (Nouse neitsyt, op 10 sopraanolle, altolle, tenorille, bassolle ja uruille)
Isabella Leonarda, Twelve Sonatas, Opus 16 / edited by Stewart Carter, Middleton (Wis.), A-R Editions, 2001, SBN IT\ICCU\UBO\1618161. (Kaksitoista sonaattia, op. 16)
Isabella Leonardi, Sonate a 1, 2, 3, e 4 istromenti: opera decima sesta (1693) / a cura di Paolo Monticelli, Lucca, Libreria musicale italiana, 2003, SBN IT\ICCU\CFI\0601163. (Sonaatit 1, 2, 3, ja 4 :lle soittimelle , opukset 10, 6)
Isabella Leonarda, Vespro a cappella della Beata Vergine e mottetti concertati: opera ottava (1678) / a cura di Paolo Monticelli, Lucca, Libreria musicale italiana, 2005, SBN IT\ICCU\CFI\0653058. (Vespereitä eli iltamessuja siunatun Neitsyen kappelikuorolle ja motetteja yhtyeelle, op.8)
↑ abcdefghIsabella Leonarda: Selected compositions Nide 59 / toim. Stewart Carter, s. vii (esipuhe). A-R Editions, 1988. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.7.2020.).
↑ abKarin Pendle: Musical Women in Early Modern Europe. Teoksessa Women & Music: A History, 2001, s. 110. Indiana University Press. Artikkelin verkkoversio.
↑ abBarbara Garvey Jackson: Isabella Leonarda (1620-1704). Teoksessa Historical Anthology of Music by Women, Numero 1 / toim. James R. Briscoe, 1987, s. 39. Indiana University Press. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.7.2020.
