Filologien ja filosofian historioitsijoiden parissa Casaubon tunnetaan nykyään ennen kaikkea teoksesta De rebus sacris ecclesiasticis exercitationes XVI (1614). Se osoitti, ettei niin kutsuttu Corpus Hermeticum voi olla ensimmäistä vuosisataa jaa. varhaisempi. Aiemmin kirjoitusten oli usein katsottu olevan lähes Mooseksen aikaisia.[2][3]
Casaubonin poika Méric Casaubon oli myös antiikintutkija.
Teoksia
Animadversionum in Athenaei dipnosophistas, Lyon, Antone de Harsy, 1600.
Historiae Avgvstae Scriptores Sex. Aelius Spartianus, Iulius Capitolinus, Aelius Lampridius, Vulcatius Gallicanus, Trebellius Pollio, & Flauius Vopiscus. Isaacvs Casavbonvs ex vett. libris recensuit : idemque librum adiecit emendationvm ac notarvm, Paris, Drouart, 1603.
De satyrica graecorum poesi et romanorum satira libri duo, Paris, Drouart, 1605.
De rebus sacris ecclesiasticis exercitationes XVI, Lontoo, 1614.
Auli Persii Flacci Satirarum Liber. Isaacus Casaubonus Recensuit, & Commentario Libro Illustravit. Ad Virum Amplissimum D. Achillem Harlaeum Senatus Principem, Paris, Drouart, 1615.
Misoponeri Satyricon. Cum notis aliquot ad obscuriora prosae loca et Graecorum interpretatione. Lugduni Batavorum, Sebastianum Wolzium, 1617.
Lähteet
↑ abcEncyclopaedia Britannica 11th ed. (1911), hakusana ”Isaac Casaubon”. Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.
↑Grafton, Anthony: ”Protestant versus Prophet: Isaac Casaubon on Hermes Trismegistus”, Defenders of the text: the traditions of scholarship in an age of science, 1450-1800, s. 145-159. Harvard University Press, 1994. ISBN 0674195450Teoksen verkkoversio.