Toivasen vanhemmat olivat lasimestari Johan Taavitsainen ja Hilda-Maria Kuuva. Naimisiin hän meni vuonna 1947 rehtori Aappo E. Toivasen kanssa. Heillä oli kaksi lasta.[1] Toivanen valmistui kansakoulunopettajaksi 1942 ja suoritti myöhemmin jatko-opintoja yliopistoissa saaden erivapaudella lehtorin arvon vuonna 1975. Opettajana hän työskenteli eri oppilaitoksissa vuosina 1942–1970. Jatkosodan aikana Toivanen toimi lääkintälottana.[2][1]
Kunnallispolitiikassa Toivanen vaikutti toimimalla Kaarinan kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen jäsenenä 1960-luvulla ja Turun kaupunginvaltuuston jäsenenä 1970–1980-luvuilla.[1]
Toivanen vastusti presidentti Urho Kekkosen virkakauden jatkamista poikkeuslailla maaliskuun alusta 1974 lähtien ja äänesti eduskunnassa puoluetoverinsa Olavi Borgin kanssa lain hyväksymistä vastaan tammikuussa 1973. Muut LKP:n kansanedustajat äänestivät lain hyväksymisen puolesta.[4]
↑ Häikiö, Martti: Presidentin valinta: Miten valtionpäämiehet on Suomessa valittu, millaisiin poikkeusmenetelmiin valinnoissa on turvauduttu ja miksi presidentin virkakautta jatkettiin kokonaan ilman vaalia vuonna 1973, s. 336. Porvoo–Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-19058-6.