Irja Niemelä (o.s. Petäjä, 27. kesäkuuta 1927 Tampere – 12. joulukuuta 2017 Espoo) oli suomalaisen naissuunnistuksen pioneereja. Hän oli itse huippusuunnistaja ja suunnistuskouluttaja. Hän oli 1950-luvun menestynein naissuunnistaja Suomessa ja hän voitti seitsemän Suomen mestaruutta yleisessä sarjassa. Lisäksi hän voitti Venlojen viestin edeltäjä Venlojen juoksun neljästi vuosina 1951, 1952, 1955 ja 1965. Hän sijoittui urheilutoimittajien vuoden naisurheilija -valinnassa viidenneksi 1951.^[1][2] Hänen kasvattajaseuransa oli tamperelainen Epilän Esa.

Niemelä opetti suunnistamista opinahjossaan Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella, partiolaisille, voimistelunopettajien kesäpäivillä ja suunnistusliiton leireillä ja kursseilla. Hän oli myös perustamassa suunnistusliiton naisvaliokuntaa vuonna 1949 toimien sen puheenjohtajana ja toimi naisten suunnistusvalmentajana. Siviiliammatiltaan hän oli voimistelunopettaja.^[3][4]