Iris rukka on Anni Swanin ensimmäinen tyttökirja vuodelta 1916. Se edustaa tyypillistä tuhkimotarinaa. Teoksen ensipainoksen kuvitti Martta Wendelin, joka teki myös kansikuvan[1].
Iris on äiditön tyttö, joka elää varsin onnellista elämää sukulaistensa hoivissa pienessä maalaistalossa isän kiertäessä maailmaa soittoniekkana. Kotitila joutuu kuitenkin myyntiin, ja Iriksen varsinainen tuhkimotarina alkaa, kun hänet lähetetään kaupunkiin kouluun ja hän joutuu rikkaan enonsa kasvatiksi. Hajamielinen ja hieman epäsiisti Iris on hienostelevien helsinkiläisserkkujensa täysi vastakohta, ja häntä kohdellaankin varsin ynseästi. Iriksellä on vain harvoja ystäviä, jotka osaavat arvostaa hänen luonnollisuuttaan ja omaperäistä persoonallisuuttaan. Ymmärtämätön kaupunkilaisympäristö ei ole suotuisa Irikselle, ja hänestä kehittyykin varsinainen nuori kapinallinen. Hän saavuttaa kuitenkin lopulta onnen isän palatessa takaisin kotiin. Iriksen isä ostaa takaisin perheen kotitilan, ja Iris saa palata takaisin maalle.
Perinteisen tuhkimotarinan tavoin Swan korostaa kirjassa rikkaiden ja köyhien eroja. Iris on köyhä, joten hän on niin ulkoiselta olemukseltaan kuin kasvatukseltaan kaupunkilaisserkkujaan alhaisempi. Oikean tuhkimon tavoin Iris kuitenkin saa apua hyvältä haltialta eli tyttökirjan rikkaalta hyväntekijältä, joka auttaa Iristä toteuttamaan unelmansa. Ilkeän äitipuolen eli ymmärtämättömän kasvattajan roolin saa kirjassa ankara Alina-täti, joka yrittää karsia Iriksestä kaiken luonnollisuuden ja kasvattaa hänestä kilttiä pientä tyttöä.
Perinteisistä tyttökirjoista tuttu romanttinen rakkaus ei sen sijaan kuulu Swanin käsittelemiin aiheisiin. Tyttöjen ja poikien välinen ystävyys on varsin platonista ja toverillista. Tuhkimo ei siis saa prinssiään. Iris on täysin välinpitämätön rakkautta kohtaan. Tämä selittynee hänen nuorella iällään: Iris on vain kahdentoista vanha, eikä rakkaus siis vielä kuulu hänen ajatuksiinsa.
Kirjan ympäristö on tuttu perinteisestä tyttökirjallisuudesta. Kirjan tapahtumat rakentuvat kodin ja koulun ympärille. Perinteisen tyttökirjan tuhkimotarinan perusrungon ympärille Swan on punonut pikkutapauksia kodin ja koulun maailmasta. Miljöö on urbaani keskiluokka, jonka Swan odotuksenmukaisesti esittelee hieman keikarimaisena verrattuna Iriksen luonnolliseen ja turvalliseen maalaiskodin ympäristöön.
Iris on täysin stereotyyppinen tyttökirjojen poikatyttö. Hän on villi luonnonlapsi, joka lähetetään kouluun kaupunkiin. Hänen hienot kaupunkilaisserkkunsa ja heidän äitinsä vieroksuvat ja halveksivat Iristä, kun taas hänen enonsa ihastuu hänen luonnollisuuteensa. Iriksen aito olemus ja temperamenttinen luonne takaavat hänelle muutamia ystäviä, vaikkakaan hän ei saavuta perinteiselle poikatytölle tavallista täydellistä suosiota ystäväpiirissä. Iris nauttii perinteisten poikatyttöjen tavoin kirjailijan hyväksyntää. Swan laittaa Iriksen luonteen kulmikkuuden epäsuotuisan ympäristön syyksi. Kapina ympäristöä vastaan tuo esiin Iriksen luonteen huonot ”poikamaiset” puolet, kuten rajuuden, aktiivisuuden ja äkkipikaisuuden. Vaikka Iris oppii hallitsemaan kesytöntä luonnettaan, ei tähän ole tarvetta. Huonot poikamaiset tavat karisevat pois hänen päästessä takaisin kotiin. Täten ei Swanin tarvitse kesyttää villikkoa vaan hän pystyy antamaan Irikselle avoimemman tulevaisuuden kuin perinteisten tyttökirjojen villikoiden on tapana saada.
Vuonna 1962 tuli ensi-iltaan Iris rukkaan perustuva Edvin Laineen ohjaama elokuva Pikku Suorasuu. Vuonna 1981 ensi-iltaan tuli Iris rukkaan perustuva Marja-Liisa Sutisen suomalainen kolmiosainen televisioelokuva Iris Klewe.
Lähteet
- ↑ Ville Hänninen: Kirjan kasvot: sata vuotta suomalaisia kirjankansia, s. 76. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2017.
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
