Intian varakuningas ja kenraalikuvernööri johti Brittiläisen Intian hallintoa vuosina 1774–1950. Varakuningas edusti Britannian kruunua Intiassa ja toimi sen itsenäistymisen (1947) jälkeen maan valtionpäämiehenä kenraalikuvernöörin arvolla. Tämä Intian korkeimman brittiläisen hallintoviranomaisen asema perustettiin vuonna 1773 Kalkutan satamaa hallinneen Fort Williamin linnoituksen kenraalikuvernöörin virkana. Aluksi kenraalikuvernööri hallinnoi suoraan vain linnoituksen aluetta ja valvoi Britannian Itä-Intian kauppakomppanian virkamiesten toimintaa. Vuonna 1833 kuvernöörin valta laajennettiin kattamaan koko Brittiläinen Intia.
Vuonna 1858 Itä-Intian kauppakomppania lakkautettiin ja sen hallinnoimmat alistettiin brittihallitukselle, joka muodosti alueelle kruunua edustaneen varakuninkaan johtaman Intian varakuningaskunnan (British Raj). Varakuninkaan johtama keskushallinto hallinnoi vain Intian brittiläisiä provinsseja (ml. Punjab, Bombay, Madras, Yhdistyneet provinssit) jättäen loput alueista itsehallinnollisiksi maharadžojen hallitsemiksi ruhtinaskunniksi, jotka eivät olleet brittihallinnon alaisuudessa, vaan eräänlaisessa feodaalisuhteessa monarkkiin eli varakuninkaaseen.
Kun Intia itsenäistyi vuonna 1947, varakuninkuus lopetettiin ja maa jäi Intian dominion asemassa uuden kenraalikuvernöörin hallinnon alaisuuteen. Intian dominion kenraalikuvernöörin virka lopetettiin vuonna 1950, kun Intiasta tuli tasavalta.
Katso myös
.svg)