Ingeborg Katarina Norell, o.s. Stenborg (s. 1727, ilmeisesti Porvoossa), oli käsityöläisvaimo ja ensimmäinen virallisesti palkittu naispuolinen suomalainen hengenpelastaja.^[1]

Norellin isä lienee ollut porvoolainen satulaseppä Hans Stenborg. Tenholan Germundin kylässä tapahtui 8. huhtikuuta 1780 onnettomuus, kun kaksivuotias tyttö putosi kaivoon ja hänen luultiin hukkuneen. Paikalle sattui 53-vuotias Norell, joka oli lukenut Collegium medicumin eli lääkintöhallituksen edeltäjän julkaisemaa almanakkaa, jossa oli hengenpelastusohjeet. Norell aloitti lapsen puhallus- ja hierontaelvytyksen, jota jatkettiin yli tunnin ajan muiden paikalla olleiden kanssa niin, että lopulta tyttö virkosi ja toipui onnettomuudesta täysin entiselleen. Kaksi vuotta myöhemmin 1782 maaherra Anders de Bruce ehdotti Norellille Isänmaallisen Seuran palkintoa ihmishengen pelastamisesta. Seuraavana vuonna hänelle myönnettiinkin palkintona kymmenen riikintaalaria.^[1]

Norellin puoliso oli vuodesta 1764 kultaseppä Carl Gustaf Norell, aiemmin Norelius (1738-1782). Hän oli ollut vaimonsa veljen, kultaseppä Jakob Stenborgin oppipoika. Carl Gustaf Norell oli vaimoaan yksitoista vuotta nuorempi, mutta kuoli vain 46-vuotiaana joulukuussa 1782. Perheeseen syntyneestä kolmesta lapsesta ainoa eloon jäänyt, poika Jakob Johan, oli tuolloin 12-vuotias. Norellit asuivat ensin Porvoossa ja sitten Haminassa vuoteen 1768. Miehensä kuoltua Norell lähti Tenholan rippikirjan mukaan Pohjaan, mutta ei näytä sinne silti päätyneen. Hänen myöhemmät vaiheensa eivät ole tiedossa.^[1]