Inessa Armand syntyi ranskalaisen oopperalaulajan Théodore Stéphanen ja brittiläisen näyttelijän Nathalie Wildin perheeseen. Isän kuoleman jälkeen hänen sisarensa vei hänet Moskovan lähellä asuneeseen Armandin tehtailijasuvun perheeseen, jossa heidän tätinsä työskenteli kotiopettajana. Myöhemmin Inessa meni naimisiin Aleksandr Armandin kanssa.[1]
Armand liittyi vuonna 1904 bolševikkeihin. Hän osallistui vuosien 1905–1907 vallankumoustapahtumiin, ja hänet pidätettiin useita kertoja. Vuonna hänet karkotettiin 1907 kahdeksi vuodeksi Arkangelin lääninMezeniin. Hän pakeni marraskuussa 1908 ulkomaille.[1]
Armand asettui 1910 Pariisiin, jossa toimi bolševikkien puoluekoulun opettajana. Kesällä 1912 hänet lähetettiin Pietariin järjestelemään puolueen maanalaista toimintaa ja valmistautumista Venäjän valtakunnanduuman vaaleihin. Hänet pidätettiin syyskuussa 1912. Vapauduttuaan 1913 Armand siirtyi ulkomaille, jossa hän toimi bolševikkien edustajana kansainvälisessä sosialistisessa naistenliikkeessä ja työskenteli Leninin ja Zinovjevin avustajana.[1] Hän asui vuonna 1916 Pariisissa, jossa hän käänsi ranskaksi Leninin teoksia ja bolševikkipuolueen asiakirjoja. Leninin Armandille lähettämät kirjeet on julkaistu hänenselvennä kootuissa teoksissaan.[2]
Helmikuun vallankumouksen jälkeen Armand palasi Leninin mukana Venäjälle. Hän oli huhtikuusta 1917 lähtien bolševikkipuolueen Moskovan komitean jäsen ja työskenteli puoluelehtien toimittajana.[1] Hän osallistui puolueen edustajakokouksiin ja oli mukana valmistelemassa aseellista kapinaa Moskovassa. Lokakuun vallankumouksen jälkeen Armand toimi bolševikkipuolueen Moskovan lääninkomitean byroon ja läänin toimeenpanevan komitean jäsenenä, läänin kansantalousneuvoston puheenjohtajana ja johti puolueen keskuskomitean naisosaston toimintaa. Hän osallistui kesällä 1920 Kominternin toiseen kongressiin ja toimi kansainvälisen naiskommunistien konferenssin puheenjohtajana.[2]
