Ilmeitä isänmaan kasvoilla
Kirjailija	Pentti Haanpää
Kansitaiteilija	Nina Kairisalo
Kieli	suomi
Genre	novellikokoelma
Kustantaja	Into
Ulkoasu	sidottu
Sivumäärä	200
ISBN	978-952-264-239-4
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Ilmeitä isänmaan kasvoilla on Pentti Haanpään novellikokoelma, joka ilmestyi vuonna 2013 Into Kustannuksen julkaisemana. Alkujaan kokoelma valmistui 1933 mutta jäi silloin julkaisematta. Haanpää kuvaa novelleissa 1930-luvun laman vaikutuksia. Kokoelman 23 novellia ovat yhtä lukuun ottamatta ovat ilmestyneet eri julkaisuissa ja Haanpään kuoleman jälkeen muissa kokoelmissa. Haanpään alkuperäisen suunnitelman mukaisten 23 novellin lisäksi teokseen sisältyy sen toimittajan Matti Salmisen esipuhe.

”Herra tohtori, kirkko ja Porvarin jäniskoira”, jota ei ole aiemmin julkaistu, löytyi SKS:n arkistosta, kun toimittaja Matti Salminen kokosi aineistoa kirjaansa Pentti Haanpään tarina. Haanpää oli laatinut kokoelmaan tarkoittamistaan novelleista luettelon, jonka hän oli allekirjoittanut.^[1]

Heti Haanpään kuoleman jälkeen ilmestyneen Koottujen teosten (1956) ensimmäiseen versioon sisältyy Ilmeitä isänmaan kasvoilla -niminen kokoelma, mutta sen sisältö on kuitenkin erilainen, Haanpään kustannustoimittajan Eino Kauppisen valitsema. Toiseen Koottujen teosten laitokseen novellit oli hajotettu eivätkä muodostaneet enää kokonaisuutta.^[2]

Ilmeitä isänmaan kasvoilla -kokoelman valmistuessa 1933 Haanpää oli suurten kustantajien julkaisuboikotissa Kenttä ja kasarmi -teoksensa herättämien reaktioiden vuoksi^[3]. Sen ja Karavaani-nimisen kokoelman julkaissut vasemmistolainen Kansanvalta oli tehnyt päätöksen tämänkin kokoelman julkaisemisesta. Matti Salminen kertoo Haanpää-elämäkertakirjassa, että syynä sen julkaisematta jäämiseen olisi mahdollisesti ollut Kansanvallan kustannustoimittaja Heikki Välisalmen sairastuminen, eikä kokoelma siksi koskaan päässyt painoon asti. Toisaalta myös Kansanvallan rahat olivat lopussa, ja kustantamon julkaisutoiminta päättyi 1934. Haanpäällä oli tapana myydä osia teoksista ja myös novelleja lehdille, niinpä myös lähes kaikki tämän kokoelman novellit ilmestyivät vuosien varrella eri lehdissä ja kausijulkaisuissa.^[4]

Novellin ”Herra tohtori, kirkko ja Porvarin jäniskoira” pois jättämisen Haanpään Koottujen ensimmäisestä laitoksesta Salminen on tulkinnut johtuneen Haanpään ja Eino Kauppisen arvojen ristiriidasta. Kauppinen ei hyväksynyt kirkon ja pappien pilkkaamista.^[5] Toisaalta Salminen mainitsee toisessa yhteydessä, että Kauppisella olisi ollut taustavaikuttajia.^[6] Haanpää kirjoitti novellin marraskuussa 1930, ja Salminen kirjoittaa siitä: ”On selvää, ettei sitä olisi julkaissut yksikään kustantaja 1930-luvun alun Suomessa, jossa oli juuri julistettu voimaan kommunistilait.” Novelli ilmestyi kuitenkin seuraavan vuoden toukokuussa Suomen Sosialidemokraatissa, kuten sattumalta paljastui, ja samaa aihetta Haanpää käytti novellissa ”Koira”, joka ilmestyi 1947 kokoelmassa Heta Rahko, mutta vesitettynä, kuten Salminen sanoo.^[7] Vesa Karonen tosin huomauttaa novellikokoelman arviossaan, että vesittäjä oli Haanpää itse^[8].

Haanpää kirjoitti novellit 1930-luvun ensimmäisten vuosien aikana. Salmisen mukaan kertomukset antavat kuvan Suomen 1930-luvun lamasta, jolloin lukemattomat ihmiset, erityisesti pienviljelijät, velkaannuttuaan 1920-luvulla joutuivat pois kodeistaan, kun velanmaksu ei onnistunut maan painuessa syvään lamaan.^[9]

Haanpään Koottujen teosten ensimmäiseen laitokseen vuodelta 1956 sisällyttämästään Ilmeitä isänmaan kasvoilla -nimisestä kokoelman versiosta Kauppinen jätti pois novellit ”Herra tohtori, kirkko ja Porvarin jäniskoira”, ”Höröläinen, entinen maanviljelijä tukinvedossa”, ”Vierailu”, ”Ääriviivoja” (= ”U. T. Qvist”), ”Kultaa”, ”Henkien taistelua”, ”Huutokauppa lukkarista” ja ”Kenttä”. Tilalle oli liitetty neljä muuta.^[6]

Vesa Karonen kirjoittaa Helsingin Sanomissa, että novellikokoelma on jälleen 2000-luvulla ajankohtainen. Hänkin pitää Kauppisen tekemää karsintaa huonona. Kauppisen tekemiä lisäyksiä hän pitää onnistuneina, ja ne olisivat hänen mielestään kruunanneet tämänkin kokoelman.^[8]

Kaisa Kurikka toteaa Turun Sanomissa, että Haanpää tulkitsee lamavuosia ja niiden vaikutusta osuvasti, ja hänkin viittaa novellien ajankohtaisuuteen.^[10]

• ”Historiallinen kertomus muutamasta Puu-nimisestä miehestä ja eräästä kapinasta”
• ”Oiva Peltomaa, pula ja pieni rautatieasema lakealla maalla”
• ”Höröläinen, entinen maanviljelijä tukinvedossa” (jätetty pois ensimmäisestä Koottujen teosten versiosta)
• ”Lukko Teeriahon ovella Antti Teeren isännyyden loppuessa”
• ”Tie”
• ”Kohtaukset”
• ”Eräs jatkuva paraati”
• ”Rikas mies vierailee Eemeli Märeen luona”
• ”Taistelu eräästä talosta”
• ”Kylän räätälin sosialistisesti katsasteleva iltakävely”
• ”Vierailu” (jätetty pois ensimmäisestä Koottujen teosten versiosta)
• ”Herra tohtori, kirkko ja Porvarin jäniskoira” (jätetty pois ensimmäisestä Koottujen teosten versiosta)
• ”Isänmaallisuuden ilmenemismuodot”
• ”Ääriviivoja” (jätetty pois ensimmäisestä Koottujen teosten versiosta)
• ”Kertomus miesten hengistä”
• ”Muuan maininki”
• ”Setäni ja minä”
• ”Puristetut kehät”
• ”Kultaa” (puuttuu ensimmäisestä Koottujen teosten versiosta)
• ”Työvoimatuotannon rationalisoiminen”
• ”Henkien taistelua” (jätetty pois ensimmäisestä Koottujen teosten versiosta)
• ”Huutokauppa lukkarista” (jätetty pois ensimmäisestä Koottujen teosten versiosta)
• ”Kenttä” (jätetty pois ensimmäisestä Koottujen teosten versiosta)

• Salminen, Matti: Pentti Haanpään tarina. Helsinki: Into, 2013. ISBN 978-952-264-242-4.