Otto Ilmari Renko (29. lokakuuta 1906 Antrea – 31. maaliskuuta 1968 Helsinki) oli suomalainen metsänhoitaja, virkamies ja yksityismetsätalouden asiantuntija, joka sai metsäneuvoksen arvonimen.[1]
Rengon vanhemmat olivat ratavartija Antti Renko ja Anna Rintala ja puoliso vuodesta 1935 opettaja Tyyne Anna Kaukiainen. Renko tuli ylioppilaaksi Viipurin suomalaisesta lyseosta 1927 ja valmistui metsänhoitajaksi 1931. Hän suoritti erikoistutkinnon suometsätieteessä ja antoi opettajanäytteen Tuomarniemen normaalimetsäkoulussa 1932. Opintomatkoja hän teki moniin eri maihin. Renko oli Keskusmetsäseura Tapion Viipurin metsänparannuspiirin ylimääräinen metsänhoitaja ja apulaismetsänhoitaja 1932–1937, Sortavalan metsänparannuspiirin päämetsänhoitaja 1937–1939, Kurkijoen maamiesopiston metsätalouden lehtori 1939–1940, Metsähallituksen Evon metsäkoulun metsänhoitaja 1940–1946 ja vt. johtaja 1947 ja Keskusmetsäseura Tapion metsänhoitaja 1948–1949, yleisen osaston osastopäällikkö 1948–1959, ylimetsänhoitaja 1950–1959 ja apulaisjohtaja vuodesta 1959. Kansanhuoltoministeriön puu- ja polttoaineosaston hakkuutoimiston apulaistoimistopäällikkö ja toimistopäällikkö Renko oli 1945–1946. Hänellä oli lisäksi useita asiantuntija- ja luottamustehtäviä. Metsäneuvoksen arvonimen hän sai 1957.[1][2][3]
Lähteet
Aiheesta muualla
