Ensi Ilmari Kalkkinen (12. marraskuuta 1892 Tampere – 26. maaliskuuta 1982 Helsinki^[1]) oli suomalainen metsänhoitaja, virkamies ja yritysjohtaja, joka sai metsäneuvoksen arvonimen.^[2]

Kalkkisen vanhemmat olivat kansakoulunopettaja Konrad Emanuel Kalkkinen ja Hedvig Sofia Klaavu ja puoliso vuodesta 1918 Katri Maria Warén. Kalkkinen tuli ylioppilaaksi Tampereen realilyseosta 1911 ja valmistui metsänhoitajaksi 1915. Hän oli Metsähallituksen apulaismetsänhoitaja, joka teetti hankintahakkauksia sotilas- ja siviilivirkakunnan virkataloilla Turun ja Porin läänissä ja Hämeen läänissä 1915–1918, Turun ja Porin läänin lääninmetsätarkastaja 1918–1928, Lounais-Suomen metsänhoitolautakunnan metsänhoitaja 1929–1933, Maataloustuottajain Keskusliiton metsänmyyntiosaston johtaja 1934–1936, Metsäliitto Oy:n toimitusjohtaja 1934–1947 ja Osuuskunta Metsäliiton toimitusjohtaja 1947–1959. Hän oli myös kansanhuoltoministeriön toimistopäällikkö 1939–1940 ja Metsänomistajain Metsäkeskus Oy:n toimitusjohtaja 1945–1947. Kalkkisella oli lisäksi useita asiantuntija- ja luottamustehtäviä. Metsäneuvoksen arvonimen hän sai 1942.^[2]

Musiikillinen Kalkkinen oli lisäksi turkulaisen Mieskuoro Laulun Ystävien johtaja 1921–1933 ja kunniajohtaja vuodesta 1933, Suomen Laulajain ja Soittajain liiton hallituksen jäsen 1929–1952, Turun kaupungin musiikkilautakunnan jäsen 1931–1933, Suomen Laulun lauluakatemian hallituksen jäsen vuodesta 1934, Mieskuoro Finlandian varajohtaja 1938–1939, Mieskuoroliiton puheenjohtaja 1945–1953, Suomalaisen Oopperan, vuodesta 1956 Suomen Kansallisoopperan johtokunnan jäsen 1946–1964 ja puheenjohtaja 1949–1953, Suomen Kuoroliiton Turun piirin puheenjohtaja sekä Laulukuoro Urisevien Ukkojen johtaja.^[2][3]

• Niklas Jensen-Eriksen: Ilmari Kalkkinen Biografiasampo.