Kosola palveli sisällissodan jälkeen edelleen koulutusaliupseerina ennestään tutussa 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Jääkärirykmentti 3 ja Savon jääkärirykmentti 3. Kosola erosi armeijasta 16. helmikuuta 1919 ja siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin voimistelu- ja urheiluohjaajaksi Kauhavan suojeluskuntaan. Kauhavalla hän palveli 7. joulukuuta 1919 – 1. joulukuuta 1920 välisen ajan, jonka jälkeen hän siirtyi paikallispäälliköksi ja palveli paikallispäällikkönä 15. maaliskuuta – 30. lokakuuta 1924 välisen ajan. Takaisin armeijan palvelukseen hän astui 1. huhtikuuta 1930 ja hänet sijoitettiin autonkuljettajaksi Ilmailukouluun. Armeijasta hän erosi toistamiseen 22. maaliskuuta 1938 tultuaan eläkeikään.[1][2]
Pitkään hän ei viihtynyt toimettomana vaan siirtyi Valtion Patruunatehtaan palveluksessa Lapualle, missä hän työskenteli vuoteen 1942 saakka, jonka jälkeen hän siirtyi Vaasan Tie- ja Vesirakennuspiirin palvelukseen ja työskenteli vuoteen 1945 saakka. Hänet haudattiin Kauhavalle jääkärihautaan.[1][2]
.svg){kind=small}
