IVL C.25 (varhaisemmassa kirjanpidossa IVL C.VI.25) oli suomalainen Ilmailuvoimien lentokonetehtaan suunnittelema ja valmistama yksimoottorinen yksipaikkainen hävittäjälentokone. C.25 kehitettiin edeltäjänsä IVL C.24:n pohjalta. Vaikka koneiden ulkomuodot olivat melko samanlaiset, niillä ei ollut moottorin ja suunnittelijan lisäksi juuri muita yhtäläisyyksiä. Edeltäjänsä tapaan konetyyppiä valmistettiin lopulta vain yksi prototyyppi huonon moottorin pilattua muuten lupaavan kotimaisen konstruktion.
Paljon C.24:ää muistuttanut IVL C.25 valmistui ja prototyypin ensilennon lensi Georg JäderholmUtissa 11. kesäkuuta 1925. Jäderholmin lausunnon mukaan kone oli herkkäliikkeinen, mutta jonkin verran nokkapainoinen ja pyrki kääntymään vasemmalle. Kone otettiin takaisin tehtaalle muutoksia varten. Lennot jatkuivat muutostöiden jälkeen elokuussa, ja kone luovutettiin hävittäjäeskadeerille kuun lopulla. Säilyneiden koelentoraporttien mukaan C.25:n etusuunnan näkyvyyttä pidettiin kehnona pitkän ja leveän eturungon takia. Edeltäjänsä tapaan C.25:llä piti tulla laskuun moottorin käyntiä katkoen, sillä kone pysyi vaakalennossa tyhjäkäyntikierroksilla.
Koneelle tehtiin lisäksi suorituskykykokeet, joissa se saavutti keskimääräisen 6,7 m/s nousunopeuden. C.25:n lentoonlähtömatka oli vajaa 78 metriä vastatuuleen. Huippunopeudeksi mitattiin elokuussa 1925 tehdyssä nopeuskokeessa 194 kilometriä tunnissa, mutta 200 km/h nopeus olisi saavutettu, jos moottoria olisi ajettu täysillä kierroksilla.[1] Viiden ohjaajan antamissa lausunnoissa C.25:n suoritus- ja liikehtimiskykyä pidettiin Gourdou-Leseurre GL-21:tä parempana.[2]
Pakkolasku ja C.25:n ongelmat
Prototyyppi tuhoutui joulukuussa 1925 moottorihäiriön aiheuttamassa pakkolaskussa Ruotsinpyhtäällä. Konetta lentänyt Wäinö Bremer selvisi laskusta vammoitta. Lentoaikaa kertyi ilmavoimien tunnuksen 8G.23[2] saaneelle koneelle 21 tuntia ja viisi minuuttia.[1]
Bremerin pakkolaskun syyksi selvisi polttoaineen neulaventtiilin irtoaminen, joka aiheutti moottorin epäsäännöllisen käynnin ja tukehtumisen. Moottorin kolme mäntää oli lisäksi haljennut ja pääkiertokangenlaakeri osittain sulanut. C.25:een valitut moottorit olivat olleet jo ennen hankintahetkeään ongelmallisia. C.25:n muina epäkohtina pidettiin lisäksi tasotukien resonointia moottorin käydessä ja suurta risiiniöljyn kulutusta. Risiiniöljy likasi moottorin sytytystulpat ja sotki ulkoverhoilun. Jo pelkkien moottoriongelmien vuoksi hävittäjäeskadeeri totesi konetyypin olevan ”ainakin hävittäjäkoneeksi sopimaton.”[1]
C.25:n kehitys ehti päättyä jo paljon ennen sille joulukuussa 1925 sattunutta pakkolaskua ja prototyypin tuhoa, sillä tehtaalla oli tultu tulokseen, ettei hävittäjäkoneen suunnittelu Sh.IIIA-moottorille kannattanut. C.25:n kustannuksiksi tuli lopulta noin 115 900 markkaa.[1]
Rakenne
C.24:n tapaan C.25 oli pääosin puurakenteinen, mutta edeltäjäänsä verrattuna hieman sirompi. Pyrstössä oli lisäksi käytetty puun sijaan ohuita metalliprofiileja. C.25:n siivessä käytettiin Bergerin myöhemmissäkin konstruktioissa yleistä Eiffel-siipiprofiilia, ja koneen siivet oli tuettu myös edeltäjästä poiketen kahdella N-tuella ulkoa ja ohuella puuristikolla keskeltä. 84 kilogrammaa polttoainetta vetävät säiliöt oli sijoitettu C.24:n tapaan ohjaamon ja moottoriasennuksen väliin. Eturungon päässä oli pyörivän tähtimoottorin kiinnitykseen käytetty metalliritilä.[1]
.jpg)
