John Lennon kirjoitti kappaleen helmikuussa 1964. Beatles levytti kappaleen äänittäjä Norman Smithin kanssa 1. kesäkuuta Lontoon Abbey Road -studioilla samoissa sessioissa kappaleiden ”Matchbox” ja ”Slow Down” kanssa. Kappale äänitettiin kahdessa osassa, ja osat liitettiin yhteen 4. kesäkuuta. Kappaleen pituudeksi tuli vain 1.44 minuuttia. Yhdysvalloissa kappale haluttiin julkaista singlenä, joten kappaleen pidentämiseksi sen loppuun liitettiin ensimmäinen säkeistö, jolloin pituudeksi saatiin 2.09.[1][2][3]
”I’ll Cry Instead” oli tarkoitus julkaista elokuvan Yeah, yeah, tässä me tulemme (engl.A Hard Day’s Night) huhtikuussa kuvatussa kohtauksessa, jossa Beatlesin jäsenet pakenevat teräsportaita pitkin alas ja juoksentelevat Thornbury Playing Fieldsissä, Lontoon Middlesexissä.[4] Ohjaaja Richard Lesterin vaatimuksesta tilalle vaihdettiin kuitenkin viime hetkellä ”Can’t Buy Me Love”, joka oli äänitetty hieman ennen A Hard Day’s Night -albumin muita kappaleita ja noussut jo hitiksi.[2][3]
»Kirjoitin sen elokuvaan, mutta Dick Lester ei edes halunnut sitä. Sen sijaan hän herätti ”Can’t Buy Me Loven” kuolleista sitä kohtausta varten. Pidän kuitenkin kappaleen väliosasta.» (John Lennon vuonna 1980.[3])
Julkaisu
Yhdysvalloissa ”I’ll Cry Instead” ilmestyi 26. kesäkuuta United Artistsin julkaisemalla A Hard Day’s Night -albumin Yhdysvaltain-painoksella. Kappale oli pitkään kirjoitettu takakannessa ja etiketissä väärin: I Cry Instead. Virhe korjattiin vasta vuonna 1980, kun albumin uusintapainoksia alkoi julkaista Capitol Records.[4]
Capitol julkaisi kappaleen singlenä 20. heinäkuuta 1964, samana päivänä singlen ”And I Love Her” kanssa.[5] Capitol ei ollut tietoinen ”I’ll Cry Insteadin” jättämisestä pois elokuvasta, vaan oletti sen edelleen kuuluvan siihen.[4] Kappale nousi Billboard Hot 100 -listan sijalle 25 ja pysyi listalla kaikkiaan seitsemän viikkoa. Myös Cashboxin (22.) ja Record Worldin (28.) listoilla kappale saavutti sijoitukset. Lisäksi B-puoli ”I’m Happy Just to Dance with You” ylsi Billboardin listalla sijalle 95 ja Record Worldin listalla sijalle 103.[6] Sekä single että yhdysvaltalainen A Hard Day’s Night -albumi sisälsivät kappaleen keinotekoisesti pidennetyn version.[1] Capitol julkaisi 20. heinäkuuta Something New -albumin, jonka avausraita ”I’ll Cry Instead” oli.[1][7]
Britanniassa kappaleen lyhyempi, muokkaamaton versio ilmestyi A Hard Day’s Night -albumin Britannian-painoksella 10. heinäkuuta 1964.[1][2] Sitä ei julkaistu singlenä.[8]
Beatles ei koskaan esittänyt kappaletta konserteissaan.[4]
I’m gonna break their hearts all ’round the world
Yes, I’m gonna break them in two
And show you what your lovin’ man can do
Until then I’ll cry instead
”
– Kappaleen kolmas ja viimeinen A-osa
Vuosi 1964 merkitsi Lennonille uudenlaisen laulunkirjoitustyylin syntyä. ”From Me to Youn” ja ”I Want to Hold Your Handin” kaltaisten pinnallisten sanoitusten sijaan hän alkoi kertoa aidoista tunteistaan. Uuteen tyyliin vaikutti Bob Dylanin musiikki ja etenkin tämän albumi The Freewheelin’ Bob Dylan, jota Beatlesin jäsenet kuuntelivat usein. Lennonin ensimmäinen uuden tyylin kappale oli ”You Can’t Do That”.[4]
Kappaleessa ”I’ll Cry Instead” Lennon purki henkilökohtaista vihaansa, itsesääliään, hämmennystään ja kostonhimoaan vahvemmin kuin ennen.[4] Kappale käsittelee rakkauden vuoksi tehtyä kostoa. Lennon käytti aihetta joissakin lauluissaan myöhemminkin.[2] Samantyylistä misogyniaa tulisi sisältämään kappale ”Run for Your Life” ja vastaavaa turvattomuuden tunteen kuvausta kappaleet ”Help!” ja ”You’ve Got to Hide Your Love Away”. Lennonin silloisen vaimon Cynthian mukaan kappaleet kuvastivat Lennonin turhatumista: miljoonien ihmisten ihailusta huolimatta hän oli menettänyt vapautensa sekä menneisiin aikoihin liittyvän hauskuuden.[3]Allmusicin William Ruhlmannin mukaan ”I’ll Cry Instead” on country & western -tyyliseksi tehty laulu vihasta.[9]
Musiikki
”I’ll Cry Instead” oli Beatlesin ensimmäinen yritys tehdä country-pastissi.[4] Yhtyeen jäsenistä country-musiikkia ihaili erityisesti rumpali Ringo Starr.[3] Kappale on myös rockabilly-tyylinen, mikä juontuu etenkin Paul McCartneyn walking bass -tyylisestä bassonsoitosta sekä George Harrisonin soittamasta Gretsch-kitarasta.[2] Lisäksi soinnutuksessa ja laulutyylissä on vaikutteita bluesista. Blues-skaala oli yhtyeelle tuohon aikaan yleinen, sillä sitä käytettiin A Hard Day’s Night -albumilla myös kappaleissa ”Can’t Buy Me Love”, ”You Can’t Do That” ja ”A Hard Day’s Night”.[4]
Kappaleessa on AABA-rakenne, eli kahden A-osan jälkeen tulee B-osa ja sen jälkeen taas A-osa, eikä siinä ole varsinaista kertosäettä. Kappaleessa ei myöskään ole sooloa tai instrumentaaliväliosaa. Paul McCartneyn bassokitara on esillä varsinkin kolmannessa ja viimeisessä säkeistössä. Ringo Starrin rummut on miksattu lähes kuulumattomiin, ja hän soittaa suoraa komppia ilman fillejä. Rumpuja selvemmin kappaleessa on kuuluvilla Starrin soittama tamburiini. George Harrison soittaa soolokitaralla Carl Perkins -tyylisesti, mikä lisää kappaleen rockabilly-vaikutelmaa. John Lennon soittaa rytmikitaraosuutensa akustisella kitaralla.[4]
