Huojuva talo (televisiosarja)

Huojuva talo
Kestoaika 290 min
Pääosissa Kari Heiskanen
Sara Paavolainen
Alkuperämaa Suomi
Alkuperäiskieli suomi
Verkko Yle TV2
Esitetty 7. lokakuuta 1990 –
Tuotanto
Ohjaaja(t) Eija-Elina Bergholm
Käsikirjoittaja(t) Maaria Koskiluoma
Maria Jotuni (romaani)
Tuotantoyhtiö(t) Yle TV2 Teatteritoimitus
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Huojuva talo on syksyllä 1990 ensiesitetty, Yle TV2 -kanavan teatteritoimituksen tuottama viisiosainen draamasarja, joka perustuu Maria Jotunin samannimiseen romaaniin. Käsikirjoituksen laati sen pohjalta Maaria Koskiluoma ja sarjan ohjasi Eija-Elina Bergholm. Avioliittodraaman pääosia näyttelevät Kari Heiskanen ja Sara Paavolainen, jotka olivat sarjan tekoaikaan aviopari myös tosielämässä.[1][2]

Juoni

1930-luvun taitteeseen sijoittuvassa tarinassa nuori tutkija Eero Markku ja ylioppilas Lea Horni ajautuvat juhannusyönä yhteen ja perustavat perheen. Eero osoittautuu kuitenkin väkivaltaiseksi, ja samaan aikaan myös yhteiskunnassa ja maailmassa kuohuu.[3]

Rooleissa

 Sara Paavolainen … Lea Markku, o.s. Horni  
 Kari Heiskanen … Eero Markku  
 Jaana Järvinen … Toini Helio, o.s. Horni  
 Sinikka Sokka … Ester Paasio, o.s. Saari  
 Raimo Grönberg … Aulis Helio 

Tuotanto

Seitsemän vuotta ennen tv-sarjaa ohjaaja Eija-Elina Bergholm ja dramaturgi Maaria Koskiluoma olivat tehneet Huojuvan talon Lappeenrannan kaupunginteatteriin[4].

Sarjan kuvauksia tehtiin vuoden verran, keväästä 1988 kevääseen 1989, ja materiaali koostui 3 016 otoksesta. Pääosanäyttelijät Sara Paavolainen ja Kari Heiskanen ovat kertoneet urakan olleen psyykkisesti erittäin raskas[5].

Vastaanotto

Sarjanäytelmä palkittiin Yleisradion sivistyspalkinnolla, valtion elokuvapalkinnolla, Telvis-patsaalla ja Jussi-kunniakirjalla.[1] Sara Paavolainen sai parhaan naisnäyttelijän palkinnon Monte Carlon kansainvälisillä tv-festivaaleilla[6].

Helsingin Sanomien tv- ja teatterikriitikko Jukka Kajava kehui sarjaa koskettavaksi ja kaikilta ilmaisualueiltaan huolella tehdyksi: ”Huojuva talo kertoo ihmisestä ymmärtämisen ja tietämisen arvoisia asioita. Ne eivät ole kauniita, mutta eivät sen rumempia kuin todellisuuskaan. Siksi Huojuvan talon suurta traagisuutta kestää.”[4]

Katsojapalautteessa kiinnitettiin paljon huomiota perheen äidin voimattomaan alistumiseen perheväkivallan edessä[5].

Lähteet

  1. ↑ a b ”TV1”, Vuosikirja 1990–1991, s. 36–37, 42. Yleisradio, 1991. Teoksen verkkoversio (PDF).
  2. ↑ Kari Heiskasen kommentit tv-dokumentissa ”Isoja ja intiimejä tarinoita”, osa 3 Televisioteatterista kertovassa tv-sarjassa Suomen suurin teatteri (Yle, 2011). Yle Areena
  3. ↑ Huojuva talo areena.yle.fi. Viitattu 8.9.2024.
  4. ↑ a b Kajava, Jukka: Huojuvan talon totuudellisuus koskettaa rankasti. Helsingin Sanomat, 7.10.1990, s. 117. Näköislehti (maksullinen).
  5. ↑ a b Moring, Kirsikka: Elämää kiviporan tärinässä. Helsingin Sanomat, 3.11.1990, s. 73. Näköislehti (maksullinen).
  6. ↑ Vuosikirja 1991-1992, s. 35. Yleisradio, 1992. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 8.9.2024).