Lyautey oli koulutukseltaan ratsuväkimies. Hänellä oli aristokraattinen tausta ja hän oli kuningasmielinen. Lyautey sitoutui kristilliseen sosialismiin ja julkaisi arvostetussa Revue des deux mondes -lehdessä kiistanalaisen artikkelin, jossa hän arvosteli upseereita muun muassa siitä, että he välittivät enemmän hevosistaan kuin miehistään. Kun tämä yhdistettiin Lyauteyn osin epäsovinnaisiin elämäntapoihin (häntä muun muassa epäiltiin homoseksuaaliksi), hän sai siirron kaukaiseen Tonkiniin. Tonkinissa Lyauteyn esimies oli Joseph Gallieni, jonka rauhallisen valloitusmetodin kiihkeä kannattaja Lyauteystä tuli. Lyautey seurasi Gallienin mukana Madagaskarille, missä Lyautey sai tehtäväkseen rauhoittaa saaren eteläosan. Vuonna 1903 Algerian kenraalikuvernööri pyysi saada nimenomaan Lyauteyn rauhoittamaan maan lounaisosaa, jota marokkolaiset ryöstelijät häiritsivät. Algeriassa Lyautey otti käyttöön lentävät osastot ja valtasi Marokon sulttaanin nimellisesti hallitsemalta alueelta tukikohtia ranskalaisille. Vuonna 1910 Lyautey sai kutsun takaisin Ranskaan, jossa hän sai komennettavakseen armeijakunnan. Vuonna 1912 Lyautey palasi takaisin Marokkoon ja hänestä tuli maan ensimmäinen kenraaliresidentti. Hän toimi sotaministerinä vuosina 1916–1917 ja sai Ranskan marsalkan arvon vuonna 1921. Vuonna 1925 Lyautey siirtyi eläkkeelle, koska hänen toimiaan Rifin sodan aikana oli kritisoitu.[1]
