Honda VT Shadow on japanilaisen Hondan valmistama custom-tyylinen moottoripyörämallisto, joka esiteltiin vuonna 1983^[1]. VT-sarjassa on useita iskutilavuuksia alkaen 125 cm³ aina 1800 cm³ saakka. Moottorikonstruktiona on nelitahtinen nestejäähdytetty V2, mistä juontuu malliston VT- eli V-Twin-lyhenne. Shadow-sarja sijoittuu Hondan custom-mallistossa pienempien iskutilavuusluokkien Rebel/CMX-mallien sekä suurimmat iskutilavuusluokat kattavien VTX-mallien väliin. Vuodesta 2011 lähtien Shadow-mallisto on rajoittunut suositun keskikokoisen VT750 Shadown eri versioihin.

VT- ja nyttemmin VTR-lyhennettä on custom-tyylisten mallien rinnalla ja ohella käytetty vuodesta 1982 lähtien myös Hondan V2-moottorilla varustetuissa urheilullisissa mp-malleissa, kuten esimerkiksi vain Kaukoidän markkinoilla 1988-1989 tarjolla olleessa, tehokkaassa VT250J Spada MC20:ssa, eli VT-etuliite ei tarkoita custom-tyyppistä moottoripyörää, toisin kuin jotkut muut Hondan etuliitteet (vaikkapa XL-endurot), vaan moottorin tyyppiä.

Myös Hondan retrotyylistä Joker-skootteria (1996-1999, PCN: HF6) on myyty Euroopassa Shadow-mallinimellä^[2].

Honda VT 125 C/C2 Shadow on Euroopan markkinoille suunnattu kaksisylinterinen kevytmoottoripyörä, jota Honda Motor Company valmisti JC29-mallitunnuksella vuosille 1999-2000 Kikuchi-tehtaallansa Kumamoto-prefektuurissa (Kyushu) Japanissa, ja JC31-mallitunnuksella vuosille 2001-2006 Honda-Montesa S.A.:n tehtaalla Barcelonassa Espanjassa. Vuosina 2000-2002 C-version rinnalla oli tarjolla myös kaksiväri-polttoainesäiliöllä ja kalliimmalla Dunlop F17/D404-rengastuksella (C:ssä alkuperäisrengastus oli Bridgestone L309/G508) varustettu luksusversio C2, jonka hinta oli 100 Euroa C-versiota korkeampi. Kummankin version varastokappaleita ensirekisteröitiin ylivuotisina, varsinaisen valmistusvuoden jälkeen: joidenkin muunkielisten Shadow 125-artikkeleiden esitys, että valmistus olisi jatkunut 2008 asti, ei pidä paikkaansa. Valmistumisvuosi ilmenee valmistenumeron jäljemmän osan ensimmäisestä merkistä X,Y, tai 1-6, ja valmistuspaikka toisesta merkistä (K=Kumamoto, E=Barcelona). Honda-Montesa valmisti samoin vuodelle 2001 esiteltyä matkaenduroa Honda XL 125 V Varadero aina vuosimalliin 2010 saakka, joka käytti pitkälti samaa V2-moottoria (2007 lähtien kaasutinten sijaan Euro 3-normin täyttävällä polttoaineen ruiskutuksella; Shadow-mallia ei enää päivitetty), ja jonka valmistus jatkui vuosina 2011-2012 Honda-Italian tehtaalla Atessassa. Shadow VT125:n esimerkiksi varaosanumeroissa komponentti- ja yksilöintikoodin välissä käytetty alfanumeerinen Product Code Number-tunnus on KGB^[3], Varaderossa KPC.

Japanilaisista kilpailijoistaan poiketen nestejäähdytteisellä 90 asteen V2-moottorilla ja kahdella alipainekaasuttimella VT 125 C/C2 saavuttaa täyden A1-luokassa sallitun 11 kW tehon: moottori tuottaa 90 asteen V-kulman ja tasaisen sytytysvälin vuoksi myös vähemmän värinöitä kuin kapeamman V-kulman mallit Suzuki VL 125 Intruder ja Yamaha XV 125 Virago ja XVS 125 Dragstar. Hondan huoltoväli 12.000 km (pois lukien sytytystulpat, jotka tehdasohjeen mukaan on puhdistettava 4.000, ja vaihdettava 8.000 km ajomäärän jälkeen) on myös selvästi pidempi kuin edellä mainituilla kilpailijoilla, joiden suositeltu huoltoväli on vain 4.000 km. Honda VT 125 Shadow oli vuonna 1999 Ranskan markkinoiden eniten myyty moottoripyörämalli 10 088 kappaleella^[4], ja se saavutti hyvän suosion myös muissa maissa. Honda oli alun alkaen tarkoittanut VT125C:n myös aikuiselle käyttäjälle, joka saisi ajaa A1-moottoripyörää autokortilla, eli sen ergonomia mitoitettiin aikuisellekin käyttäjälle sopivaksi, ja tekniikka suunniteltiin helppohuoltoiseksi^[5].

Suomeen tuodut VT 125 C/C2:t ovat yleiseurooppalaista ED-mallia (European Direct Sales). Muita markkinakohtaisia versioita ovat E (Iso-Britannia) vasemmanpuoleisen liikenteen ajovalokuviolla, F (Ranska) keltaisella ajovalolla sekä veromerkkipidikkeellä, G/G2 (Saksa) joista G2 on 80 km/t-rajoitettu sikäläisen lainsäädännön mukaisesti, sekä SW (Sveitsi) jossa on kaasutinten suutinmuutoksia tiukempien päästörajojen vuoksi. JC29-mallissa (1999-2000) on myös pienemmät ja porrastetut pääsuuttimet verrattuna myöhempään JC31-malliin (2001-2006). Värikoodit on merkitty tarraan, mikä löytyy kuljettajan penkin alta runkoputkesta.

Lähteet: ^[6][7][8]

• Moottori: 90 asteen nelitahtinen OHC V2-moottori (twin)
• Sylinterimitat: 42,0 x 45,0 mm (sylinterihalkaisija x iskupituus) x 2 = 124,6 cm³, männät eri varaosanumeroilla, suunnatut
• Puristus: 11,8:1 (suhde), 13,3 kgf/cm² @ 500/min (paine)
• Jäähdytys: Nestejäähdytteinen, painejärjestelmä, tilavuus 1,2 l + 0,4 l (paisuntasäiliö)
• Kaasuttimet: kaksi, Keihin VPU-1 A/B alipainekaasutin 22 mm (vm/maan mukaan myös VPU-2A/B/C ja VPU-3A/B/C)
  • Suuttimet: 70/75 e/t (JC29), 78/78 (JC31), tyhjäkäyntisuutin 35
• Teho: 11 kW kierrosluvulla 11 000/min
• Vääntö: 10,5 Nm kierrosluvulla 8 500/min
• Huoltoväli: 12 000 km (sytytystulpat 8 000 km)
• Käynnistys: sähkökäynnisteinen
• Vaihteet: 5-vaihteinen
• Renkaat: 100/90-17 55S (etu) / 130/90-15 66P (taka; koko valmistetaan nykyisin P:n sijaan korkeampaan S-nopeusluokkaan, ts. 130/90-15 66S kelpaa)
• Bensiinisäilön tilavuus: 14 litraa (11,9 + 2,1 litraa, varatankki hanan R-asennon takana), polttoaineen Anti-Knock-Indeksi (AKI) ≥ 91
• Polttoaineen kulutus: 3,1-4,9 l/100km (merkittävä riippuvuus marssivauhdista), toimintamatka jopa yli 400 km
• Huippunopeus: 107-112 km/t (testiarvot; motorbikes.be)
• Painot: 145 kiloa (kuiva), 160 kg (ajokunnossa), 180 kg (enimmäiskuorma)
• Maavara 145 mm
• Akseliväli 1530 mm
• Korkeus 1110 mm
• Pituus 2300 mm
• Leveys 890 mm

VT 125 C Shadow-mallin vakiovarustelu on varsin karu ajatuksella, että mp-tyypille ominaisesti käyttäjä täydentäisi (matka-ajo) tai karsisi sitä tarpeidensa mukaan. Honda valmisti sarjaa erilaisia mallikohtaisia Hondaline-lisävarusteita, kuten mm. sissybar/tavarateline-yhdistelmän, pleksi-tuulilasin, nahkasivulaukut (kaksi versiota) ja nahka-tavararulla sekä laajan valikoiman kromattuja osia alkuperäisten tilalle (kuva; 2001 VT125C Hondaline-lisävarusteilla), joita tarjottiin Suomessa alkuvuosina myös valmiiksi asennettuna varustepakettina.

Vuosina 2002-2004 Honda tarjosi ainakin Yhdysvaltain markkinoilla 250 cm³-customien ja keskiluokkaisten mallien väliin jäljempien kokoista, mutta välikoon iskutilavuuden moottorilla. Mallin tarkoitus oli lähteen mukaan tarjota aloittelevia motoristeja puhutteleva pienempi teho ja polttoaineen kulutus, mutta välttää pienemmän moottoripyörän stigma isomman moottoripyörän olemuksella. Japanissa VT750:n pienempi, ≤399 cm³ iskutilavuudella medium-luokkaan^[9] eli mopedi-/kmp- ja ≥400 cm³ big bike-luokan väliin sopiva VT400-rinnakkaismalli oli kuitenkin tullut tarjolle vuodelle 1997 ison version uudistuksen yhteydessä. VT400 haarautui vuonna 2000 perinteiseksi Classic-matkaversioksi, jonka rinnalla tuli tarjolle Slasher-versio 19-tuumaisella etupyörällä, 50mm madalletulla istuinkorkeudella ja riisutulla olemuksella. Vuonna 2008 ison version uudistuttua elektronisella PGM-FI -ruiskulaitteistolla myös VT400 päivittyi samoin, ja Classic-matkakustomin rinnalle tuli Slasher:in korvaava Custom-niminen versio 21-tuumaisella etupyörällä sekä sirolla lokasuojalla. Viimeiset mallit VT750 Phantom ja VT400 Classic poistuivat Japanin markkinoilta vasta vuonna 2016 (Wikipedia JP). VT400:ssa oli 52 asteen nestejäähdytetty 399 cm³ V2-moottori polttoaineen ruiskutuksella, mikä tarjosi 33 hevosvoimaa epätavallisen korkealla 7 500/min-kierrosluvulla, sekä 35 Nm vääntöä 5 500/min-kierrosluvulla. Mallitunnus oli NC45 (2002-2004), ja Product Code Number tuolloin MFS. Sylinterien iskupituutta oli pienennetty VT500C:n 61 mm:stä 50,4 millimetriin, ja ulkoasu vastaa ajankohdan VT750:ä, mutta lähdeaineisto^[10] ei lausu moottorista tarkemmin. Japanin kuvamateriaali ei ole Commons`issa. VT400C2 oli saman ajanjakson mm. VT125C2:n tavoin arvokkaamman näköinen luksusversio. Trafin ajoneuvotilasto 31.12.2019 tunnistaa ainakin yhden VT400:n Suomen rekisterissä.

Vuodelle 1983 esitelty VT500 Shadow oli isomman VT700/VT750:n rinnalla Hondan ensi yritys päästä Yhdysvalloissa suosituille custom-markkinoille. Moottori oli uusi, ja pitkittäin sijoitetun, ostajakunnan vieroksuman CX-sarjan sijaan se oli perinteinen poikittainen 491 cm³ 52 asteen nestejäähdytteinen V2. Sen lohko oli pystyhalkaistu perinteisempään brittitapaan, kun japanilaisvalmistajat Yamahaa lukuun ottamatta suosivat vaakahalkaistavia moottorilohkoja. Honda oli ratkaissut kapeakulma-V2:ssa ominaiset värinät muuttamalla kampiakselin tappien sijoitusta epäsymmetriseksi. Yhdet nokka-akselit per sylinteri käyttivät kolmea venttiiliä (kaksi imuventtiiliä, yksi pakoventtiili, venttiilivälysten automaattisäätö). CX-edeltäjän yhdysrakenteiset, asiakkaiden liian peltisinä vieroksumat Comstar-vanteet vaihtuivat tavanomaisiksi kevytmetallivanteiksi: edessä halkaisija oli 18 tuumaa, ja takana custom-perinteitä noudattava 16-tuumainen kookkaalla renkaalla. Vaihteisto oli nyt 6-vaihteinen, mitä oli toivottu 5-vaihteisen tilalle jo edeltävissä CB500T- ja CX500-sarjoissa, kun taas huoltovapaa kardaaniveto oli valittu myös uutuusmalliin: kardaanin taipumusta aiheuttaa vedonvaihtelussa pompotusta tai takapyörän pidon katoamista oli lievitetty kilpapyöristä tutulla, moottorijarrutuksessa luistamisen sallivalla "slipper"-kytkimellä^[11]. Muotoilussa VT500 Shadow edusti "tehdaskustomien" tuntomerkiksi tullutta lennokkuutta (Honda näki pääkilpailijakseen Yamahan Virago-sarjan), ja sen porrastettuun satulaan oli yhdistetty kiinteä selkänoja. Nestejäähdytteisen moottorin sylintereihin oli jätetty perinteinen jäähdytysrivoitus (ks. myös Hondan mm. VT125C Shadow). Takalokasuoja oli Bobber-tyylin perinteitä kunnioittavasti "ankanpyrstö", ja tarjolla oli hehkuvan kirkkaita värivaihtoehtoja mustan rinnalle. VT500:n keveys yhdistettynä 50 hv tehoon tuotti vikkelän ajettavuuden ja tyydyttävät vauhtivarat. VT500C:n mallikoodi oli PC08, ja sen Product Code Number oli MF5^[12].

Honda Shadow VT600 (iskutilavuus 583 cm³) oli tuotannossa 1988–2002. Nestejäähdytetty 52-asteinen kuusiventtiilinen V-twin kehitti tehoa 54 hv^[13], ja se oli teknisesti VT500-moottorin jatkokehitelmä. Se on isommista VT-malleista poiketen ketjuvetoinen. VT600 kuului Suomen maahantuoja Oy Otto Brandt Ab:n myyntimallistoon. Sen etuja olivat mm. charmikkuus, mukavuus ja matala satulakorkeus (69 cm), haittoja taas pieni polttoainesäiliö (tilavuus vain 9 litraa), ja varsin verkkainen kulku^[14]. Niin Honda kuin muutkin japanilaisvalmistajat päätyivät keskikokoisissa custom-malleissaan viimein 750-900 cm³ iskutilavuuteen, mikä tarjosivat asiakkaita tyydyttävän suorituskyvyn, ja samoin heidän isojen custom-malliensa iskutilavuus on trendinomaisesti kasvanut aina 1 800 cm³ malleihin asti. VT600:n mallikoodi on lähteen^[15] mukaan ollut koko sarjan osalta PC21, mutta Product Code Number (myös varustellumman VLX600:n osalta) MR1 malleille C-L, MYO malleille M-P, ja MZ8 malleille R-Y (versiot tarkemmin lähteessä). VT-sarjan valuvanteilla ja tubeless-renkailla - jotka Honda oli tarjonnut sarjamoottoripyörissä ensi kertaa vuonna 1981 esitellyssä CX500-mallissaan - varustetuista 500- ja 700/750-kuutioisista ensi versioista poiketen VT600 oli varustettu jälleen perinteisillä pinnavanteilla (eli sisärenkaallinen rengastyyppi), ja tämä traditionaalinen vannerakenne on yhä tarjolla esimerkiksi Hondan VLX1300 S-versiossa (spoke wheel, pinnavanne) perusversion monilla tavoin helppohoitoisempien valuvanteiden rinnalla.

Vuodelle 1983 Honda esitteli edellä mainitun VT500C Shadown rinnalle isomman, teknisesti hyvin samankaltaisen uutuusmallin, joskin V-kulma on tässä tapauksessa klassiset 45 astetta. VT750-sarja käyttää yhä nykypäivänä laajalti samaa moottorin peruskonseptia. Harley Davidsonin kriisin ja tuoreen omistajanvaihdoksen jälkeen Yhdysvallat olivat kuitenkin nostaneet suojatullin yli 700 cm³-moottoripyörille, joten muilla maailman markkinolla 750 cm³-luokkaan kuuluvan ison mallin (mallitunnus RC29) iskutilavuus oli USA:n markkinoita varten laskettu tullirajan alle pienentämällä sylinterien halkaisijaa tässä tapauksessa 3 millimetrillä (vrt. samoin alle 700 cm³ rajan sijoitetut Hondan VF700SC/SE "V45 Sabre"- ja VF700CC/CD "V45 Magna"-mallit V4-moottorilla). Tulliraja poistui vuonna 1985, ja 700-kuutioinen versio (mallitunnus RC19, PCN 1983-1984: ME9, eli sama kuin VT750C; 1986-1986: MK7) jäi pois mallivuoden 1987 päätteeksi korvautuakseen iskua 750 cm³-versiosta pidentämällä luodulla VT800:lla (mallitunnus RC32, PCN: MR6). Uusi malli koki myös muita muutoksia.

Honda laajensi custom-mallistoaan vuonna 1985 isolla VT1100C-mallilla, jonka moottori sekä voimansiirto kardaanilla säilyivät vähäisin poikkeuksin muuttumattomina aina VT1100-malliston tuotannon loppumiseen vuonna 2007 asti. Suurimman Shadown ensi vuosimallit 1985-1986 ovat tunnistettavissa ajovalon alapuolelle sijoitetuista kahdesta äänimerkkilaitteesta sekä kulmikkaista vilkuista, ja sylintereiden pakoputket oli viety molemmille puolille pyörää: etusylinterin pakoputki oikealle, takasylinterin vasemmalle. Moottorista oli myös vuosimalliin 1986 asti tarjolla 20 hevosvoimaa tehokkaampi 76 hv-versio, jonka iskupituutta oli kasvatettu, ja sylinterihalkaisijaa vastaavasti pienennetty perusmoottoriin verrattuna.

Vuosimallin 1987 muotoilu koki mittavan muutoksen, jossa akseliväliä oli kasvatettu 1 000 millimetriin, teleskooppihaarukkaa pidennetty 41 mm, polttoainesäiliön tilavuus 13 litraa, ja kummatkin pakoputket sijoitettu pyörän oikealle sivulle. Moottori oli lähes identtinen ensi vuosimalleihin verrattuna, mutta sen 4-vaihteinen vaihteisto oli saanut hydraulisen kytkimen. Uusi muotoilu säilyi muuttumattomana aina vuosimalliin 1996 saakka, joskin VT1100-mallin tuotanto oli tauolla vuoden 1991 ajan edellisvuodelta kertyneen suuren myyntivaraston vuoksi. Tauon jälkeen valmistus tapahtui Hondan Yhdysvaltain tehtaalla Marysvillessä (Ohio), minkä vuoksi malli sai "Made in USA"-lisämerkinnän.

Japanilaiskustomien kysyntä lähti kiihtymään vuonna 1995, ja valmistajat vastasivat siihen lisäämällä mallistoonsa eri tavoin muotoiltuja muunnoksia perusmalleistaan. Honda esitteli tuolloin VT1100:sta A.C.E.- eli "American Classic Edition"-version, jossa oli retro-muotoilu muun muassa kookkaammalla takalokasuojalla, ja moottoriin luotu Harley-Davidsonin kaltaisia "hyviä värinöitä" sekä sen kaltainen pakoääni sijoittamalla kiertokanget nyt kampiakselin yhteiselle tapille: muutos tarkoitti 10 hv pienempää moottoritehoa. Vuonna 1997 perus-VT1100:n rinnalle tuli tarjolle Spirit-niminen versio, jossa lukuisammat osat olivat kromattuja, sekä pyörän värisillä sivulaukuilla varustettu ACE Tourer, jossa pakokäyrät johtivat yhteiseen äänenvaimentimeen aiempien eri pituisten (stagger) äänenvaimentimien sijaan. Myös pienemmästä VT750-mallista tuli vuonna 1997 tarjolle oma A.C.E.-versionsa.

• http://www.motopalsta.com/uudet/?uusi=1&id=3215^{[vanhentunut linkki]}

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Honda Shadow Wikimedia Commonsissa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.