Hilarius (nimi)
Hilarius |
Nimipäivä |
|
– suomenkielinen |
– |
– ruotsinkielinen |
– |
– ortodoksinen |
– |
Muunnelmia |
Hila, Hilaire, Hilari, Hilaria, Hilarus, Hilary, Hillar, Hillari, Hillary, Hilu, Ilari, Illar, Lari [1][2] |
Vastineita eri kielissä |
Hilarion, Ilarion, Ilo [1][3] |
Nimen alkuperä |
latinalainen nimi; ’iloinen, hyväntuulinen’ |
Infobox OKNimi-testi OK |
Hilarius on latinankielinen miehen etunimi, joka merkitsee ’iloista’ ja ’hyväntuulista’.[1] Se on yleinen nimi kirkollisessa perinteessä: katolilaisilla on toistakymmentä tämännimistä pyhimystä.[4]
Suomen almanakassa Hilarius-nimi oli mukana 1700-luvun alusta vuoteen 1907 saakka. Hilariuksen suomalainen nimipäivä oli yleensä 21. helmikuuta, mutta vuosina 1705–1706 se oli jo 13. tammikuuta ja vuonna 1729 vasta 22. helmikuuta.[5] Hilariuksesta juontuvat nykyiset almanakkanimet Ilari ja Lari.[6]
Digi- ja väestötietoviraston mukaan Hilarius on vuoteen 2020 mennessä ollut Suomessa virallisena etunimenä noin 160 miehellä.[7]
Tunnettuja Hilariuksia
Kuvitteellisia Hilariuksia
Lähteet
- ↑ a b c Vilkuna, Kustaa: Etunimet, s. 98. (Viides painos. Toim. Pirjo Mikkonen) Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-18892-6
- ↑ Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, s. 107, 339. (Kolmas tarkistettu painos. Toim. Raisa Vuohelainen) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4
- ↑ Lempiäinen 2004, s. 339, 347.
- ↑ Lempiäinen 2004, s. 339.
- ↑ Nivanka, Eino: Suomalaisen almanakan nimipäivät ja kiinteät juhlapäivät vuosina 1705–1955 – Kustaa Vilkuna, Eino Kaskimies, Gösta Hedström & Eino Nivanka (toim.) Suomen almanakan juhlakirja, s. 214. Helsinki: Helsingin yliopisto & Weilin+Göös, 1957.
- ↑ Vilkuna 2007, s. 104, 138.
- ↑ Nimipalvelu: Etunimitilasto (hakusana ”Hilarius”) 24.8.2020. Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 28.8.2020.
|
|