Vuonna 1836 Arthur Wilhelm Klinckowström osti vihtiläisen Kourlan kartanoon kuuluneet Hurran, Kaupin, Syökärin ja Kuloin rälssitilat Carl Henrik Tollin konkurssipesästä. Näin syntyi Hiiskulan kartano. Kartanon maihin liitettiin vielä lisää tiloja myöhemmin: 1860-luvulla Ali-Sepän tila, 1870-luvulla Porrin perintötalo ja 1880-luvulla Poukoin ja Sorvarin perintötilat. Kartanon peri paroniArthur Emil Wilhelm Klinckowström vuonna 1861.[3]
Paroni Klinckowström joutui kuitenkin konkurssiin vain muutamaa vuotta myöhemmin vuonna 1868 ja Hiiskulan kartano päätyi konkurssihuutokauppaan, josta sen osti kollegionasessori Alexander Wilhelm Brummer vuonna 1869. Vuonna 1911 Hiiskulan kartanon lunasti itselleen A. W. Brummerin pojanpoika, insinööri Hans Brummer. Hans Brummer omisti kartanon aina kuolemaansa saakka vuoteen 1956. Tämän jälkeen kartanon peri Hans Brummerin poika Henrik Brummer. Vuodesta 1987 Hiiskulan kartanoa on hallinnut seuraava sukupolvi keskinäisen Kiinteistöyhtymä Hiiskulan Kartanon kautta.[3]
Tärkeitä päivämääriä
Hiiskulan kartanon isännistö vangittiin vuoden 1918 sisällissodan aikana, vaikka kartanon omistajat suostuivat kaikkiin punaisten vaatimuksiin muun muassa viljasta lehmien teurastamisesta ja muusta ruoasta.[5]
Vihtijärven VPK perustetiin vuonna 1932 entisen Hiiskulan kartanopalokunnan tilalle.[5]
Vuonna 1945 Hiiskulan kartano luovutti maanhankintalain nojalla maa-alueita yli kymmenelle siirtolaistilalle.[5]
16. joulukuuta 1946 Hiiskulan kartanon omistaja Hans Brummer lahjoitti Vihdin seurakunnalle yli 3 hehtaarin kokoisen maa-alueen Vihtijärven koulun vierestä hautausmaan ja rukoushuoneen perustamista varten. Kolme päivää aiemmin Hiiskulan kartanon autonkuljettajan kaksi lasta olivat kelkkaillessaan hukkuneet Alimmaisenjärveen. Lapset olivat ensimmäiset hautausmaalle haudatut vainajat. Nykyisin paikalla seisoo Vihtijärven kappeli.[5]
Lähteet
↑Finlands ridderskaps och adels kalender 1992, sid. 133. Esbo 1991. ISBN 951-9417-26-5