Kappale nauhoitettiin albumin Pablo Honey nauhoitussessioissa, mutta sitä ei laitettu albumille, koska yhtye ajatteli että se kuulostaa "Rod Stewartilta".[1] Albumin The Bends nauhoitussessioissa kappale otettiin uudelleen esille, ja vanha demo masteroitiin uudelleen, ja se tuntui sopivan albumille, joten se laitettiin sille.
Singlestä julkaistiin kaksi eri versiota. CD 1:n kansi oli punainen ja CD 2:n sininen.
Yhdysvaltojen version videosta ohjasi Paul Cunningham. Juonessa yhtye tulee ravintolaan päivälliselle ja tilaa ruokaa. Muiden ravintolassa olevien ihmisten tapahtumia kerrotaan takaumissa. Pari ja kokki ovat osallistuneet rikokseen ja liikemies piilottelee jotakin laukussaan. Lopussa kaksi draamaa yhdistyy, kun kokki antaa parille aikapommin ja liikemies tapetaan.
Yhtye videon toisella versiolla.
Versio 2
Britannian mustavalkoisen version on ohjannut David Mould. Siinä yhtye soittaa autiomaassa, jossa on rekkoja ja kuvaamisvälineitä. Videon lopussa alkaa sataa, mutta yhtye jatkaa soittamista. Tämä versio tehtiin ennen toista, mutta yhtye ei ollut tyytyväinen siihen ja se hylättiin. Vain Yhdysvaltojen versio videosta löytyy heidän vuoden 1998 videokokoelmassaan 7 Television Commercials.
