Herthapointteri (Herthapointer) on tanskalainen koirarotu, joka tunnettiin aiemmin nimellä herthahund. Sitä ei tunneta kotimaansa ulkopuolella, mutta se kasvattaa yhä enemmän suosiota maan rajojen sisällä.
Herthapointteri muistuttaa pointteria.[1] Se on keskikokoinen[2], atleettinen[2] ja vankkarakenteinen[1]. Lyhyt ja sileä[2] karvapeite on punaruskea[1], jossa on pienet valkoiset merkit[2]. Säkäkorkeus on 58,7–65 cm ja paino 20–27 kg.[2]
Luonne ja käyttäytyminen
Rotu on älykäs, eloisa ja erinomainen metsästyskoira. Se on myös helposti koulutettavissa työhönsä.[1]
Alkuperä
Vuonna 1864 Toisesta Saksan-Tanskan sodasta Tanskaan palaavat sotilaat kohtasivat kotireissullaan nälkiintyneen, kauniin oranssin seisojatyyppisen narttukoiran[1][2], joka muistutti ulkonäöltään enemmän mannermaisia kanakoiria kuin englantilaista pointteria[2]. Eläin alkoi ruokkimisen toivossa seurata heitä, minkä vuoksi he antoivat sen nimeksi Hertha ja myivät sen paikalliselle harrastelijametsästäjälle.[1][2] Tämä antoi sen lahjaksi jyllantilaiselle ammattilaismetsästäjälle[1][2], ja se päätyi Alsin saarelle[2].
Hertha astutettiin sittemmin Alsissa pointtereita kasvattaneen Austenborgin herttuan, Frederik Christianin[2], oranssilla Englannin tuonti -uroksella nimeltä Sport.[1] Herttuan kasvattama linja tunnettiin siitä, että niillä kaikilla oli Herthan tapaan oranssi karvapeite, jossa oli pienet valkoiset merkit. Tämä oltiin saatu aikaan systemaattisella sisäsiitoksella.[2] Kyseinen yhdistelmä periytti edelleen samaista väriä, ja pentueesta tuli täten perusta nykyiselle rodulle.[1][2] 1800-luvun lopulla perustettiin rotujärjestö ja ensimmäinen rotumääritelmä kirjoitettiin vuonna 1897.[1]
Rodulla on pidempi ja puhtaampi sukutaulu kuin tanskalaisilla pointtereilla, koska jälkimmäisten metsästysominaisuuksia pyrittiin parantamaan useaan otteeseen rotujen jo eriydyttyä toisistaan herthapointteri-risteytyksillä. Vastaavasti taas herthapointteri on pidetty täysin puhtaana aina siitä lähtien kun sitä alettiin jalostaa erillisenä rotuna.[1][2]
Tästä huolimatta vuonna 1982 Tanskan kennelliitto hylkäsi Hertha-yhdistyksen pyynnön tunnustaa rotu virallisesti, sillä sen mielestä kyse on vain pointterilinjasta.[1][2] Monet kynologit kuten Desmond Morris pitävät sitä kuitenkin täysin omana rotunaan, koska sitä on jalostettu jo pitkään ja systemaattisesti puhtaasti erillään kantarodustaan ja se on kehittynyt siitä riittävän erilaiseksi.[1]
Lähteet
↑ abcdefghijklmMorris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1,000 Dog Breeds. Ebury Press, 2001. ISBN0-09-187091-7. Sivut 273–274.
↑ abcdefghijklmnoWilcox, B. & Walkowicz, C. The Atlas of Dog Breeds of the World. Neptune, New Jersey: T.F.H Publications, 1995. 5. painos, s. 652.
