Herran Kansa on suomalainen vapaa suunta, joka on toiminut rekisteröitynä yhteisönä vuodesta 1940. Liike syntyi vuonna 1915 ja sen perustaja oli saarnaaja Pekka Mikkonen (1863–1936). Mikkonen oli syntyjään luterilaisesta perheestä, ja aikuistuttuaan hän toimi pietarinsuomalaisten parissa saarnaajana ja sielunhoitajana. Hän kuitenkin liittyi baptismiin, jonka koki itselleen läheisemmäksi. Mikkonen toimi jonkin aikaa baptistisaarnaajana, mutta hänet erotettiin hänen vaadittuaan uskovaisten keskinäisen jalkojen pesun käyttöön ottamista ennen ehtoollista.
Levinneisyys
Liike toimi aluksi Kuokkalassa Karjalankannaksella. Nykyään yhteisön pääpaikka on Joensuun kaupungin Suhmuran kylässä Pohjois-Karjalassa. Siellä liikkeellä on oma seurakuntakoti, kappeli ja hautausmaa. Lisäksi Suhmuran kylässä on liikkeen ylläpitämä vanhainkoti Iltarauha. Liikettä johtaa Risto Eskelinen, joka toimii seurakunnan vanhimpana. Etelä-Suomessa toiminnan keskuspaikkana on Mäntsälä.
Viime vuosikymmeninä Herran Kansan toiminta on tuntuvasti laajentunut Pohjois-Karjalasta muualle Suomeen. Etelä-Suomessa Herran kansan seurakuntia on Helsingissä, Pukkilassa ja Riihimäellä sekä Järvenpään-Mäntsälän seurakunta.
Ominaispiirteet
Yhteisöllä on seurakunnallisia kokouksia kahdesti viikossa, ja kerran kuussa järjestetään valtakunnallinen juhla joko Joensuussa tai Mäntsälässä. Nuorille on omaa toimintaa, esimerkiksi lauluiltoja. Herran Kansa omistaa myös leirikeskuksen Polvijärven Kinahmossa, jossa pidetään omia kesäleirejä.
Herran kansan tavoista todennäköisesti omaleimaisin on ehtoollista edeltävä jalkojen pesu. Herran Kansa pyhittää lauantain sapatiksi, kun taas sunnuntaita se ei pidä pyhäpäivänä. Useimpien muiden vapaiden suuntien tapaan se hylkää vauvakasteen ja korostaa sen sijaan uskovien kastetta. Yhteisö ei pidä kirjaa jäsenistään eikä tee paljon käännytystyötä, vaan uudet jäsenet kertyvät lähinnä liikkeen vaikutuspiirissä olevista perheistä ja suvuista. Myöskään yhteistyötä muiden uskontokuntien kanssa ei tehdä. Herran kansalaiset suhtautuvat yleensä kriittisesti ehkäisyyn, ja he ovatkin itäsuomalaisten keskuudessa tunnettuja suurista lapsiluvuista samaan tapaan kuin vanhoillislestadiolaiset varsinkin pohjoissuomalaisten keskuudessa. He eivät ota osaa politiikkaan eivätkä vietä mitään kirkollisia juhlapäiviä. He suhtautuvat kriittisesti yleensä myös verensiirtoihin.
Aiheesta muualla