Tarun mukaan Atlas-niminen titaani oli kapinointinsa takia tuomittu kannattelemaan taivaankantta. Hänet vapautti siitä tarusankari Herakles pystyttämällä salmeen pylväät, jotka erottivat maan ja taivaan toisistaan.[1][2] Kreikkalaiset pitivät meressä horisontin takana olevia pylväitä läntisimpänä maanäärenä, jonka jälkeen alkoi valtameri, jota kutsuttiin nimellä Okeanos. Roomalaiset kutsuivat valtamerta nimellä Oceanus Atlanticus tai Atlanticum mare, Atlantiksen (valta)meri, josta Atlantti on saanut nykyisen nimensä.[1][3][4]
Nimeä käytti muun muassa Platon kertoessaan, että tarumainen Atlantis sijaitsee Herakleen pylväiden toisella puolella.[5] Pylväillä oli useita kreikankielisiä nimimuotoja, jo mainitun lisäksi myös muun muassa Ἡράκλειοι στῆλαι, Hērakleioi stēlai, Ἡρακλέος στάλαι, Hērakleos stālai sekä Ἡρακλέος κίονες, Hērakleos kiones, tai vain Στῆλαι, Stēlai, ”Pylväät”. Vastaavasti latinaksi pylväisiin voitiin viitata myös nimillä Herculis speculae tai vain Columnae.[1]
Lähteet
↑ abcdSmith, William: ”Herculis Columnae”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Smith, William: ”Atlantis”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Smith, William: ”Atlanticum Mare”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
