Cartier-Bresson kuvasi Leican 35-millimetrin filmiä käyttävällä mittaetsinkameralla, lähinnä 50 millimetrin normaaliobjektiivilla sekä joskus laajakulmaobjektiivilla maisemia. Hän oli ensimmäisiä ammattikuvaajia, jotka kuvasivat kinofilmille työkseen, ja auttoi kehittämään kuvajournalismin niin sanottua katukuvaustyyliä, mikä vaikutti tuleviin valokuvaajasukupolviin. Cartier-Bresson ei koskaan kuvannut salaman kanssa, sillä hän piti sitä epäkohteliaana: ”...kuin tulisi konserttiin pistooli kädessä.” Hän halusi muodostaa valokuvat kamerassaan eikä pimiössä. Tätä periaatettaan hän todisti täysin muokkaamattomilla täyden negatiivikuva-alueen kokoisilla vedoksilla.
Ratkaiseva hetki
Cartier-Bresson sai modernistisen maalaustaiteen koulutuksen. Tämä oli osaltaan vaikuttamassa ”ratkaisevan hetken” käsitteen syntyyn. Ratkaiseva hetki ei ollut pelkästään tapahtumien huippuhetki vaan pikemminkin kuvan geometriaan ja tilallisuuteen liittyvä sommitteluperiaate. Vielä vanhalla iällään Cartier-Bresson piti yllä nuorena saamaansa kuvataiteen kipinää, sillä viimeiset vuotensa hän piirsi ahkerasti.