Henki hulluttelee (televisioesityksissä käytetty nimiä Topperin paluu ja Topper seikkailee;[1] engl. Topper Returns) on Roy Del Ruthin ohjaama yhdysvaltalainen fantasiakomediaelokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 1941. Henki hulluttelee on Topper-elokuvatrilogian kolmas ja viimeinen osa.[2] Elokuvatrilogian kaksi edellistä osaa ovat Kaupungissa kummittelee (Topper, 1937) ja Henki kostaa (Topper Takes a Trip, 1938). Elokuvan pääosia näyttelevät Joan Blondell, Roland Young, Carole Landis ja Billie Burke.
Juoni
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Kuten kahdessa ensimmäisessä elokuvassa, Roland Young ja Billie Burke näyttelevät Toppereja, kun taas Joan Blondell näyttelee murhan uhria ja haamua Gail Richardsia, joka yrittää pelastaa Ann-nimisen ystävättärensä (Carole Landis) ja selvittää murhaajansa henkilöllisyyden vastahakoisen Cosmo Topperin avulla.
Juonipaljastukset päättyvät tähän.
Näyttelijät
Tuotanto
Kuten edelliset kaksi elokuvaa, Henki hulluttelee perustuu löyhästi Thorne Smithin kirjoittamiin romaaneihin ja luomiin henkilöhahmoihin.[3] Elokuvan käsikirjoituksen laativat Jonathan Latimer ja Gordon Douglas, ja elokuvan tuottajana oli Hal Roach, jonka oma elokuvayhtiö tuotti elokuvan.[3] Elokuva tuotettiin ja kuvattiin marras-joulukuussa 1940.[3]
Julkaisu ja vastaanotto
Henki hulluttelee sai Yhdysvaltain ensi-iltansa 21. maaliskuuta vuonna 1941, ja Suomessa elokuva sai ensi-iltansa 19. syyskuuta vuonna 1947.[4][5][1] Elokuvan levittäjänä oli United Artists -elokuvayhtiö vuonna 1941.[5][3] Kun Henki hulluttelee uudelleenjulkaistiin vuonna 1946, elokuvan levityksestä vastasi Favorite Films. Rotten Tomatoes -sivuston mukaan kriitikoiden arvosteluista täysi sata prosenttia on myönteistä perustuen seitsemään arvosteluun.[4] Henki hulluttelee sai kaksi Oscar-ehdokkuutta parhaasta äänityksestä (Elmer Raguse) ja parhaista erikoistehosteista (Elmer Raguse ja Roy Seawright) vuonna 1942.[2][3]
Muuta
Vuonna 1969 Henki hulluttelee -elokuvan tekijänoikeudet vanhenivat Yhdysvalloissa, ja elokuva on nyt osana public domainia.[6] Public domainin johdosta elokuvasta on julkaistu monia VHS- ja DVD-julkaisuja.[2] Topper-elokuvatrilogiasta on tehty myös muun muassa televisiosarja Topper (1953–1955) ja televisioelokuva Mies joka ei osannut pitää hauskaa (1979).[2]
Lähteet
Aiheesta muualla
