Helsingin maapäivät oli tammikuussa 1616 Helsingissä järjestetty Suomen säätyjen kokous. Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf oli kutsunut Suomen säätyjen edustajat koolle Helsinkiin 13. tammikuuta 1616, ja hän itse avasi maapäivät, jotka oli kutsuttu koolle neuvottelemaan Suomen alueen varustelutoimenpiteistä.
Vuoden 1616 maapäivät olivat ainoa Ruotsin vallan aikainen kerta, kun Suomen alueen säädyt kokoontuivat yksin ja siis ilman Ruotsin edustajia.lähde? Säädyt suostuivat ylimääräiseen sotaveroon, joka oli seurausta Venäjän ja Puolan hyökkäysuhasta. Tämän lisäksi kokouksessa hyväksyttiin uusi kyyditsemisasetus eli määriteltiin niin sanottu hollikyyti.
Kuningas Kustaa II Aadolf oli kutsunut Helsinkiin kaikki täysi-ikäiset aatelismiehet, piispan ja kaksi tuomiokapitulin edustajaa, yhden papin jokaisesta Suomen alueen kihlakunnasta, ratsumestarit ja jälkiväen päälliköt sekä miehistön edustajat, kustakin maan kaupungista yhden pormestarin, raatimiehen sekä tavallisen porvarin sekä tämän lisäksi vielä kaksi talonpoikaa jokaisesta maan kihlakunnasta. Poikkeuksen perinteisiin säätypäiviin muodostaa se, että myös sotilaat oman ryhmänään oli kutsuttu kokoukseen. Yleensä he kuuluivat aatelistoon ja olivat näin sen säädyn edustajina läsnä.[1]
Kuninkaan kutsu oli kuultu ja säilyneiden lähteiden mukaan kokoukseen oli saapunut ainakin 25 aatelismiestä, pappeja oli 21, porvariston edustajia kymmenestä kaupungista. Mukana oli todennäköisesti talonpojat jokaisesta kihlakunnasta sekä 10 sotaväen edustajaa.
Kuningas henkilökohtaisesti avasi maapäivät 22. tammikuuta 1616 ja piti avajaispuheen. Puheensa päätyttyä kuningas luetutti ja kokoontuneille herroille jakoi kirjallisina ne esitykset, joista kuningas halusi kokouksen esittävän vastauksensa kuninkaalle. Kuninkaan esittämiä kysymyksiä oli kolme:
miten valtakunta voitaisiin suojella Sigismundin jatkuvilta vehkeilyiltä ja miten voitaisiin järjestää valtakunnan puolustus venäläisten hyökkäyksiä vastaan?
että suostuttaisiin maksamaan sellaista maaretkiveroa, joka oli kannettu myös vuonna 1613,
Suomessakin hyväksyttäisiin se kyyditsemisasetus (hollikyyti), joka oli hyväksytty voimaantulevaksi Ruotsin osassa valtakuntaa vuonna 1615.
Maapäivät ja vastaukset
Itse kokouksen kulusta meille ei ole säilynyt lähteitä, mutta kymmenen päivän kuluttua kuitenkin maapäivät saattoivat allekirjoittaa vastaukset:
ensiksi: vastattiin, että koska Sigismund oli halunnut aina hävittää heidän kristillisen uskonsa ja palauttaa heille paavillisen epäjumalanpalvonnan. Tämä oli johtanut ulkomaisen sotajoukon valtakuntaa vastaan ja koetellut vietellä kansaa luopumaan uskollisuudesta oikeaa esivaltaa, Hänen Kuninkaallista Majesteettiaan ja isänmaata kohtaan. Jos Sigismund ei ole halukas suostumaan kohtuullisen rauhaan, niin tahtovat maan asukkaat yhtenä miehenä nousta Sigismundia ja puolalaisia vastaan ja uskaltaa vaarantaa elämänsä, henkensä menestyksensä ja kykynsä H.K.M:nsa[3] ja isänmaan puolesta.
toiseksi: kokoontuneet alamaiset toivoivat, että Englannin ja Hollannin johtamat rauhanneuvottelut johtaisivat tulokseen. Mutta jos venäläiset olivat vihollisuudessaan niin paatuneita, etteivät he kohtuulliseen rauhaan olisi suostuvaisia, niin luvataan tehdä heille kaikki mahdollinen vastarinta ja olla säästämättä verta, rahaa ja omaisuutta H.K.M:n ja isänmaan puolesta.
kolmanneksi: Maapäivät kiitivät kuningasta kyyditsemisasetuksesta, se oli heidän mielestään hyvä ja hyödyllinen. Samalla vastattiin, että kuningas valvoisi asetuksen noudattamista ja velvoittaisi käskynhaltijansa pitämään alamaiset laissa ja oikeudessa sekä nauttimaan kotirauhaa.
neljänneksi: kokous suostui valtakunnan hätätilan takia maksamaan kuluvan talven aikana eritysveron jota kutsuttiin ”maaretkiveroksi”.
Tuona samana päivänä, jona sinetöity vastaus annettiin, lähettivät Helsingin maapäivät pitkän kirjelmän muille Ruotsin maapäiville. Siinä muistutettiin Ruotsissa asuville alamaisille, että suomalaiset rajan pinnassa asuneina olivat aina kokeneet niin linnaleirirasitukset kuin muutkin rasitukset ja olivat siitä huolimatta suostuneet verojen maksamiseen. Kirjeessä todettiin, että ei ole syytä epäillä Ruotsin maapäivien samanmoista kannanottoa, niin tämä tulisi suureksi avuksi heille, jotka elivät epävarman rajan läheisyydessä ja että he, olivat aina uskollisesti auttaneet muiden maakuntien asukkaita. Tästä kirjelmästä lähetettiin kappale kunkin maakunnan maapäiville, mutta vain Smoolannin vastauskirje tunnetaan sanamuodoltaan. Se on päivätty 14. maaliskuuta 1616.[4]
Maapäivien päätyttyä Kustaa Aadolf lähti 10. helmikuuta Turkuun, jossa hän viipyi kolme kuukautta. Siellä oli tarkoitus järjestää kuninkaan käräjät, konungsräfst, mutta pian suunnitelma muuttui.[5]
Helsingin Maapäivien muistoksi pystytettiin Helsingin kaupunginarkkitehti Birger Brunilan toteuttama muistomerkki Vanhankaupungin korkeimmalle kohdalle ruotsalaisuuden päivänä 1932, jolloin tuli kuluneeksi tasan 300 vuotta Kustaa II Aadolfin kuolemasta. Harmaata graniittia olevan obeliskin tilasivat historialliset yhdistykset. Pylvään kyljessä lukee: ”Täällä vanhassa Helsingissä Kustaa II Aadolf piti kokousta Suomen säätyjen kanssa turvattuaan uuden itärajamme.”[6]
