Karl Helmer Alexandersson (16. marraskuuta 1886 Tukholma – 24. joulukuuta 1927 Tukholma) oli ruotsalainen säveltäjä ja viulisti. Hän oli näyttelijä Karin Alexanderssonin veli.^[1]

Alexandersson opiskeli vuosina 1902–1908 viulunsoittoa Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa. Hänen opettajinaan olivat Karl Johan Lindberg ja Lars Zetterquist. Alexandersson sai myös harmonian opetusta Aron Bergensonilta ja kontrapunktin opetusta Johan Lindegreniltä. Vuosina 1911–1912 hän sai täydentävää viulunsoiton opetusta Jean Paul Erteliltä Berliinissä. Alexandersson sävelsi opiskeluaikoinaan muun muassa ensimmäisen sinfoniansa (d-molli). Vuonna 1912 hän sävelsi juhlamarssin vuoden 1912 kesäolympialaisiin Ruotsin olympiakomitean tilauksesta. Hjalmar Meissnerin johtama Jätte-Militär-orkestern esitti teoksen Tukholman stadionilla 6. heinäkuuta 1912. Vuonna 1914 Alexandersson sävelsi kolmiosaisen toisen sinfonian (g-molli). Hän teki siitä neliosaisen version vuonna 1919. Teos ei saavuttanut huomattavaa suosiota vielä kantaesityksessään, mutta siitä tuli menestys Georg Schnéevoigtin ja Tukholman Konsertföreningenin esittämänä vuonna 1923. Alexandersson hyväksyttiin Ruotsin säveltäjäliiton jäseneksi vuonna 1923.^[1]

Alexandersson pääsi vuonna 1918 työskentelemään Röda kvarn -elokuvateatteriin viulistina, säveltäjänä ja sovittajana. Hän sävelsi musiikin muun muassa elokuviin Ingmarssönerna (1918), Arne-Herran rahat (1919) ja Gunnar Hedes saga (1923). Alexanderssonia pidetään yhtenä ruotsalaisen elokuvamusiikin edelläkävijöistä. Hän työskenteli myös ulkomaisissa elokuvissa. Alexandersson kuoli 41-vuotiaana varattomana sairauteen, jonka diagnoosista ei ole tietoa. Hänen tuotantoonsa kuuluu elokuvamusiikin lisäksi kaksi sinfoniaa, Olympiamarssi, alkusoittoja, klarinettikonsertto sekä kaksi konserttikappaletta käyrätorvelle ja orkesterille. Alexandersson sävelsi myös pianomusiikkia, urkumusiikkia, jousikvartettoja ja jousitrioja.^[1]