Heinkel He 219

Heinkel He 219
Heinkel He 219 vuonna 1944.
Heinkel He 219 vuonna 1944.
Tyyppi yöhävittäjä
Alkuperämaa  Saksa
Valmistaja Heinkel Flugzeugwerke
Suunnittelija Robert Lusser[1]
Ensilento 6. marraskuuta 1942[1]
Esitelty 1943[1]
Valmistusmäärä 268

Heinkel He 219 ”Uhu” (suom. huuhkaja) oli toisen maailmansodan aikainen saksalainen kaksimoottorinen ja kaksipaikkainen yöhävittäjä. Konetta voidaan pitää parhaana saksalaisena yöhävittäjänä toisen maailmansodan aikana suuren nopeutensa ja tehokkaan aseistuksensa vuoksi. Konetyyppi tuli kuitenkin liian myöhään ja liian vähäisissä määrin vaikuttaakseen tehokkaasti sodan kulkuun.

Kehittely ja rakenne

Heinkel He 219:n kehittelyä vaikeutti heti alusta alkaen natsi-Saksan valtakunnanilmailuministeriön vastentahtoinen suhtautuminen siihen. Tämä Heinkelin oma projekti, jonka työnimi oli P.1060, ei juurikaan kerännyt mielenkiintoa ennen vuoden 1941 loppua, jolloin sen potentiaali yöhävittäjänä huomattiin. lähde?

Kone oli rakenteeltaan kokometallinen, kaksimoottorinen ja -paikkainen. Koneen miehistö istui selkä selkää vasten aivan koneen nokassa sijaitsevassa ohjaamossa. Ohjaamo oli suunniteltu miehistön, siis pilotin ja navigaattorin, mahdollisimman hyvää näkyvyyttä silmällä pitäen ja siten, että koneen tykkien suuliekit eivät häiritsisi pilottia. Heinkel He 219 oli maailman ensimmäinen heittoistuimilla ja paineistetulla ohjaamolla varustettu lentokone, sekä Luftwaffen ensimmäinen nokkapyörällisellä laskutelineellä varustettu kone. lähde?

He 219:n ensimmäinen prototyyppi lensi ensimmäisen kerran marraskuussa 1942 varustettuna 1750 hevosvoiman (1 305 kW) Daimler-Benz DB 603 A-moottoreilla. Aseistustestejä suoritettiin joulukuussa 1942 kuuluisassa Peenemünden tukikohdassa. Alkuperäinen aseistus käsitti kaksi 20 millimetrin MG 151-tykkiä sekä navigaattorin käyttämän 13 millimetrin MG 131-konekiväärin. Aseistusta päätettiin lisätä vaihtamalla MG 151-tykit neljään 30 millimetrin MK 108 -tykkiin. Kokeita tehtiin myös FuG220 Lichtenstein SN-2-tutkalla. He 219 onnistui viimein vakuuttamaan Luftwaffen päättäjät ja konetta tilattiin 300 kappaleen erä. lähde?

Käytössä

Sotasaaliina saatu Heinkel He 219 RAF:n tunnuksin sodan jälkeen.

He 219 osoittautui alusta alkaen tehokkaaksi yötoiminnassa vaillinaisella hävittäjäsuojalla lentäviä Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien pommitusmuodostelmia vastaan. Jo konetyypin ensimmäisellä taistelulennolla Yöhävittäjärykmentti 1:n (saks. Nachtjagdgeschwader 1) majuri Werner Streibin onnistui ampua alas viisi Avro Lancaster -pommittajaa.[2] Koko yksikön tulos kuudella ensimmäisellä taistelulennollaan oli 20 pudotettua viholliskonetta ilman omia tappioita. Pääasiassa koneet toimitettiin yöhävittäjärykmenttien (Nachtjagdgeschwader) NJG1 ja NJG10 käyttöön. Mainittakoon, että He 219 oli ainoa sodan ajan kaksimoottorinen, joka kykeni suorittamaan lentoonlähdön, vaikka toinen moottori pysähtyi kesken startin. lähde?

He 219:n pahin vika oli suuri siipikuormitus. Tästä syystä se ei ollut kovin ketterä, ja varsinkin käytettäessä Schräge Musik -tykkejä, koneella oli vaikeaa päästä pakoon alasammutun viholliskoneen hylyn alta. Monet lentäjät, kuten 65 ilmavoiton ässä Manfred Meurer, menettivät henkensä tästä syystä. lähde?

Tekniset tiedot (Heinkel He 219 A-7/R1)

Lähde:[3]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&015.050000015,5 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&018.050000018,5 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.01000004,1 m
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&015300.&&&&0015 300 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Daimler-Benz DB 603G -käännettyä V12-moottoria; &&&&&&&&&&&01417.&&&&001 417 kW (&&&&&&&&&&&01900.&&&&001 900 hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0670.&&&&00670 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&02000.&&&&002 000 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&012700.&&&&0012 700 m

Aseistus

Lähteet

  • Donald, David: The encyclopedia of world aircraft. Enderby: Blitz, 1997. ISBN 1-85605-375-X (englanniksi)
  • Gunston Bill, Wood Tony: Hitler´s Luftwaffe. Salamander books, 1977. ISBN 0861010051 (englanniksi)
  • Chant, Chris: II Maailmansodan lentokoneet. Karisto, 2008. ISBN 978-951-23-5025-4 (suomeksi)

Viitteet

  1. a b c Heinkel He 219 Uhu, the “Venus of Rostock”
  2. Donald 1997 s. 519
  3. Chant 2008 s. 181

Aiheesta muualla

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.