Heini Mankki oli alkujaan viipurilainen, mutta muutti Helsinkiin työn perässä. Hän oli suorittanut kaupallisia opintoja ja opiskeli nuorena runsaasti kieliä, mikä auttoi arkityössä.[1]
Sodanjälkeen Mankki opiskeli Englannissa. Siellä hän tutustui Mauno Koivistoon, joka myöhemmin pääministeriaikanaan kiusoitteli tästä ajasta Mankkia tämän arvostellessa kärjekkäämmin hänen tekojaan.[1]
Mankki sai aikanaan paljon kiitosta hyvästä asenteestaan ja kiinnostuksesta työtään kohtaan.[1]
Hän oli urallaan toimelias ja hänet tunnettiin lehdistötilaisuuksien aktiivisena kysyjänä ja kommentoijana. Mankki oli myös tunnettu Suomen poliittisen ja taloudellisen johdon keskuudessa. Hänen myös kerrotaan saaneen ujutettua uutisensa lehteen silloin, kun se ei onnistunut muilta suomalaisilta toimittajilta.[1]
Mankki aloitteli lehdistönuraansa vuonna 1950 Maakansassa, jota johti Pentti Sorvali. Mankin erikoisalaa olivat taloudelliset ja poliittiset asiat. Hän ajoi Kekkosen ajan politiikkaa ja otti aikanaan voimakkaasti kantaa Urho Kekkosen sekä Suomen ja Neuvostoliiton naapuriystävyyden puolesta.[1]
Mankki ehti toimia urallaan paitsi toimittajana, myös uutispäällikkönä, toimituspäällikkönä, apulaispäätoimittajana ja kuutena viimeisenä vuotenaan toisena päätoimittajana. Hän teki koko uran maalaisliiton Maakansassa ja sen seuraajassa Suomenmaassa.[1]
Politiikka
Mankki oli keskustapuolueen kannattaja aina eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Erityisesti hän oli kova Kekkosen kannattaja. Hänen kerrotaan kuitenkin taiteilleen hyvin Suomenmaan johdossa henkilökiistojen yläpuolella mutta samalla hän yhdisti eri voimat tukemaan Urho Kekkosen politiikkaa.[1]
Monien muiden kuuluisuuksien ohella Mankki mainittiin Matti Simolan kirjassa, joka kertoi suomalaisten ja KGB:n yhteyksistä.[2]
