Heikki A. Reenpää

Vasemmalta oikealle: Heikki A. Reenpää, Olavi Paavolainen ja Hannes Reenpää (1960).

Heikki Allan Reenpää (vuoteen 1935 Renqvist;[1] 14. toukokuuta 1922 – 18. syyskuuta 2020 Helsinki[2]) oli suomalainen yritysjohtaja ja professori (1978).[3] Hän toimi Otavan toimitusjohtajana vuosina 1968–1978 ja hallituksen puheenjohtajana 1979–2000. Hän kuuluu Otavaa monessa polvessa johtaneeseen Reenpään sukuun, ja myös hänen isänsä Heikki Reenpää (1896–1959) oli Otavan toimitusjohtaja. Heikki A. Reenpää kohosi toimitusjohtajaksi setänsä Kari Reenpään tilalle tämän tehtyä itsemurhan. Reenpään on sanottu vaikuttaneen siihen, että monet 1950-luvun modernistiset kirjailijat tulivat Otavan leipiin.[4]

Reenpää oli keskeinen henkilö perustettaessa Eino Leinon Seuraa, ja hän toimi myös Pro Karelia -yhdistyksessä.[4]

Perhe

Heikki A. Reenpää avioitui keväällä 1944 Lotte Wichmannin (1921—2017) kanssa. Heidän lapsiaan ovat Lauri Reenpää (s. 1944), Maret Antell (s. 1947) ja Timo Reenpää (1949–2020).[5]

Toiminta talvi- ja jatkosodassa

Heikki A. Reenpää ilmoittautui Helsingin ilmatorjuntarykmentin koulutusyksikköön alkuvuodesta 1940, mutta talvisota ehti loppua, ennen kuin hän pääsi rintamalle. Välirauhan aikana Reenpää komennettiin Ahvenanmaalle Eckeröhön, jossa hän toimi 40 mm:n ilmantorjuntatykin suuntaajana.[6] Välirauhan aikana hän kouluttautui Santahaminassa ensin aliupseeriksi ja sen jälkeen IT-RUK:ssa ilmatorjuntaupseeriksi. Jatkosodan alkaessa hänet määrättiin aluksi Santahaminassa perustetun RsItPsto 4:n kevyen 40 mm:n patterin jaosjohtajaksi. Myöhemmin hän siirtyi VII AK:n esikuntaan IT-komentajan apulaiseksi. Keväällä 1943 hän osallistui 12 päivän tutkakurssille natsi-Saksassa.[7] Reenpää osallistui kaikkiin kolmeen Helsingin suurpommitusten torjuntaan helmikuussa 1944 Helsingin ilmatorjuntakeskuksessa majuri Aake Pesosen alaisuudessa.[8]

Sodanjälkeinen toiminta

Reenpää valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1948.[1] Hän lahjoitti vuonna 2004 Kansalliskirjastolle yksityiskirjastonsa, johon kuului yli 20 000 nidettä. Tämä oli yksi arvokkaimmista lahjoituksista, mitä Kansalliskirjastolle koskaan on tehty.[9]

Kirjallista tuotantoa

  • Henrik Renqvistin kirjalliset julkaisut ja Henrik Renqvistiä koskeva kirjallisuus sekä kirjoitukset. Helsinki, Otava, 1961.
  • Avance! Helsinki, Otava, 1984.
  • Martta ja kaikenkarvaiset ystävänsä. Helsinki, Otava, 1987.
  • Alvar Renqvist, Yrjö Reenpää: Tekstejä ja muistelmia. Helsinki, 1990. (Toimite.)
  • Suomen kirja-alan matrikkeli. Vantaa, Kirjavälitys, 1997. (Kirjoitettu Matti Harjun ja Yrjö Revon kanssa)
  • Pikku-Heikki. Helsinki, Otava, 2000.
  • Pro Karelia. Helsinki, ProKarelia, 2000. (Kirjoitettu Matti Valkosen ja Veikko Saksin kanssa.)
  • Karjalan reformi. Helsinki, ProKarelia, 2001. (Kirjoitettu Matti Valkosen ja Veikko Saksin kanssa.)

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 747. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. ↑ Petäjä, Jukka: Heikki A. Reenpää on kuollut Helsingin Sanomat. 18.9.2020. Helsinki: Sanoma. Viitattu 18.9.2020.
  3. ↑ Kiintopisteitä Otavan historiasta (Arkistoitu sivu.) Otava. Arkistoitu 2.6.2012. Viitattu 29.4.2011.
  4. ↑ a b Riikonen, H. K.: ”Reenpää (1800–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 168–171. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5 Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Reenpää, Heikki A.: Pikku-Heikki. Otava, 2000. ISBN 951-1-16271-3
  6. ↑ Reenpää, Heikki A.: Pojanpoika. Otava, 1998.
  7. ↑ Ilmatorjuntaveteraaneilta uusia muistelmia Ilmatorjuntaupseeriyhdistys ry. Viitattu 30.4.2011.
  8. ↑ Reenpää, Heikki A.: Pojanpoika, s. 222–237. Otava, 1998.
  9. ↑ Tutustu ainutlaatuiseen Reenpään kokoelmahuoneeseen 18.4.2008. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.4.2011.

Kirjallisuutta

  • Salokannel, Juhani: Hengen paloa & painettua sanaa: Renqvist-Reenpäät kustantajina 1815-2015. Otava, 2015. ISBN 978-951-1-27838-2

Aiheesta muualla