Hearst Castle on National Historic Landmark -arvon saanut kartanoKaliforniassa, Yhdysvalloissa. Sen on suunnitellut arkkitehti Julia Morgan vuosien 1919 ja 1947 välillä lehtimagnaatti William Randolph Hearstille, joka kuoli 1951. Vuonna 1957 Hearst Corporation lahjoitti kiinteistön Kalifornian osavaltiolle, mistä alkaen sitä on ylläpidetty nimikkeellä state historic park, ja yleisöllä on pääsy tutustumaan alueeseen ja sen huomattaviin taide- ja antiikkikokoelmiin. Vaikka alue sijaitseekin kaukana suuremmista asutuskeskuksista, se houkuttelee paikalle vuosittain noin miljoona kävijää.
Hearst antoi tilansa nimeksi virallisesti ”La Cuesta Encantada” (”Lumottu kukkula”), mutta kutsui sitä yleensä nimellä ”the ranch”, karjatila. Linnaan ja sen alueisiin viitataan joskus myös San Simeonina tekemättä eroa Hearstin tilan ja samannimisen ympäröivän kunnallishallinnottoman alueen välillä.
Hearst Castle sijaitsee lähellä San Simeonin kunnallishallinnotonta aluetta noin 400 kilometrin etäisyydellä sekä Los Angelesista että San Franciscosta. Tila itsessään on noin kahdeksan kilometriä sisämaahan päin rannikosta Santa Lucia -vuorten huipulla noin 500 metrin korkeudella merenpinnasta. Alue on harvaanasuttua, koska Santa Lucia rajoittuu Tyyneen valtamereen tarjoten upean merinäköalan, mutta samalla heikot kulkuyhteydet ja vain vähäisiä mahdollisuuksia rakentamiseen. Kartanoa ympäröivä maaseutu on jäänyt pitkälti rakentamattomaksi.
Hearst Castle rakennettiin Rancho Piedra Blancaan, jonka Hearstin isä George Hearst osti alun perin vuonna 1865. Nuorempi Hearst kiintyi paikkaan useiden lapsuuden retkien aikana, joita hän teki siellä perheensä kanssa. Hän peri 1 000 neliökilometriin kasvaneen tilan äidiltään Phoebe Hearstilta 1919.[1] Vaikka tilalla sijaitsi jo viktoriaaninen kartano, Hearst Castlelle valittiin paikka aikaisemmin rakentamattoman jyrkän kukkulan huipulle, jonne nousu tapahtui joko jalan tai ratsain soratietä pitkin.
Muotokieli
Hearst lähestyi ensimmäisen kerran arkkitehti Julia Morgania ajatuksineen uudesta projektista huhtikuussa 1915 pian sen jälkeen, kun tilan omistajuus oli siirtynyt hänelle. Hearstin alkuperäinen ajatus oli rakennuttaa bungalovi, mutta noin kuukauden kestäneiden neuvotteluiden jälkeen Hearstin alkuperäinen ajatus vaatimattomasta asunnosta oli paisunut valtaviin mittasuhteisiin. Ulkoasun tyyli oli muuttunut alun japanilais-korealaisesta teemasta espanjalaiseen siirtomaatyyliin, joka oli alkanut saavuttaa suosiota, ja jota Morgan itsekin oli käyttänyt suunnittelemassaan Los Angeles Herald Examinerin pääkonttorissa 1915. Hearstia kuitenkin häiritsi Kaliforniassa tyylinmukaisesti tehtyjen rakennusten karkeus, ja vaikka meksikolainen suuntaus olikin hienostuneempi, Hearst vastusti sen ylenpalttisia ornamentteja. Hakiessaan innoitusta Iberian niemimaalta hän huomasi eteläespanjalaisten renessanssi- ja barokkirakennusten vastaavan makuaan. Erityisesti hän ihaili Rondan kirkkoa, ja hän pyysikin Morgania suunnittelemaan päärakennuksen tornit sen mukaisesti. San Diegossa vuonna 1915 järjestetyn Panama-Kalifornia-maailmannäyttelyn rakennukset edustivat Kaliforniassa lähimpänä sitä tyyliä, jota Hearst tavoitteli. Hän päätti korvata ulkopintojen rappauksen paljaalla muuratulla pinnalla kunnioituksesta Kalifornian perinteitä kohtaan.
Loppukesään 1919 mennessä Morgan oli katselmoinut alueen, tutkinut sen maanpinnan muodot ja piirtänyt alustavat suunnitelmat päärakennuksesta. Rakennustyöt alkoivat 1919 ja jatkuivat aina vuoteen 1947 saakka, jolloin Hearst joutui lopettamaan asumisen kartanossaan heikon terveytensä takia. Morgan suostutteli Hearstin aloittamaan työt vierasmajoista, koska pienempinä ne voitiin rakentaa nopeammin.
Hearst Castle lounaasta.
Kartano on pastissi erilaisista historiallisista arkkitehtuurisista tyylisuunnista, joita sen omistaja oli ihaillut matkoillaan Euroopassa. Hearst ei ollut mitenkään nirso tyylisuuntien suhteen, kun hän hankki kokoelmiinsa taidetta ja antiikkia, eikä hän niinkään hankkinut sitä sisustaakseen kotiaan, vaan päinvastoin rakensi talonsa saadakseen valtavat kokoelmansa esille varastoista. Tämä johti Hearst Castlen kohdalla erikoisiin ratkaisuihin kuten yksityiseen elokuvateatteriin, jonka seinät oli vuorattu harvinaisia kirja-aarteita notkuvilla hyllyillä. Päärakennuksen pohjapiirros on sekava johtuen Hearstin tavasta hankkia vuosisatoja vanhojen rakennusten seiniä, joita käytettiin sellaisinaan rakennustöissä, ja jotka siten määräsivät rakennuksen mittasuhteet ja tyylin.
Espanjalaisessa Rondan kaupungissa sijaitsevan Santa María la Mayor -kirkon torni, joka toimi innoituksena Hearst Castlen torneille.
Hearst Castlessa on 56 makuuhuonetta, 61 pesuhuonetta, 19 olohuonetta, noin 500 hehtaaria puutarhoja, sisä- ja ulkouima-altaat, tenniskenttä, elokuvateatteri, lentokenttä ja maailman suurin yksityinen eläintarha, jonka alueella laiduntaa edelleen seeproja ja muita eksoottisia eläimiä. Morgan, jolla oli maa- ja vesirakennusinsinöörin koulutus, suunnitteli painovoimaisen vesijohtoverkoston, joka tuo vettä arteesisista lähteistä 11 kilometrin päästä Pine Mountainin rinteiltä hieman yli kilometrin korkeudelta Rocky Butten altaaseen, joka on puolentoista kilometrin etäisyydellä kartanosta 600 metrin korkeudella merenpinnasta.[2]
Yksi kartanon kohokohdista on sen ulkouima-allas, Neptune Pool, joka sijaitsee kukkulanhuipun reunalla tarjoten laajan näkymän vuorista, merestä ja päärakennuksesta. Uima-altaan sisäpihalla on muinaisen roomalaisen temppelin pääty, joka on kuljetettu Euroopasta ja kasattu uudestaan paikoilleen. Hearst oli parantumaton näpertelijä, joka oli valmis hetken mielijohteesta purkamaan valmiita rakenteita rakentaakseen ne uusiksi. Neptune Poolkin on rakennettu kolmeen kertaan ennen kuin Hearst oli tyytyväinen lopputulokseen. Suunnitelmien jatkuvien muutosten seurauksena kartano ei koskaan valmistunut Hearstin elinaikana. Vaikka Hearst Castlen ornamentointi on lainattu historiallisista eurooppalaisista teemoista, niiden alla oleva rakenne on enimmäkseen teräsvahvistettua betonia. Nykyaikaisten rakennustekniikoiden käyttö heijastelee Morganin rakennusinsinööritaustaa – hän oli valmistunut Kalifornian yliopistosta Berkeleystä, ja hän oli ensimmäinen naispuolinen arkkitehti, joka valmistui École nationale supérieure des Beaux-Artsista Pariisista. Hearstin omistajuuden aikana yksityinen voimalaitos tuotti paikan tarvitseman sähkön. Useimmat kartanon kattokruunuista on varustettu paljailla hehkulampuilla, koska sähkötekniikka oli kartanon rakennusaikaan vielä varsin uutta.
Historia
Kutsut Hearst Castleen olivat hyvin haluttuja alueen kukoistuksen aikaan 1920- ja 30-luvuilla. Hollywoodin tähdet ja poliittinen eliitti vieraili paikalla usein saapuen yleensä joko lentäen kartanon omalle lentokentälle tai Hearstin omistamalla yksityisjunalla Los Angelesista. Muun muassa Charlie Chaplin, Cary Grant, Marxin veljekset, Charles Lindbergh, Joan Crawford, Clark Gable, James Stewart, Bob Hope, Calvin Coolidge, Franklin D. Roosevelt, Dolores del Río ja Winston Churchill olivat Hearstin vieraslistan kärkinimiä. Vaikka vieraiden odotettiin liittyvän yhteispäivälliselle joka ilta, heidät jätettiin normaalisti omiin oloihinsa päivisin Hearstin hoitaessa omia liiketoimiaan. Koska kartano oli pullollaan erilaisia toimintoja ja palveluita, vieraat pääsivät harvoin kyllästymään. Sen oma elokuvateatteri esitti normaalisti Hearstin oman elokuvastudion, Cosmopolitan Productionsin, elokuvia. Hearst Castle toimi esikuvana ”Xanadun kartanolle” Orson Wellesin vuoden 1941 elokuvassa Citizen Kane, joka jo sinänsä on fiktiivinen kuvaus William Randolph Hearstin urasta. Elokuvan kuvauspaikkana ei kuitenkaan ollut Hearst Castle vaan Oheka CastleNew Yorkissa.
Goottilainen kirjasto
Yksi Hearst Corporationin lahjoituksen ehdoista oli, että Hearstin suvun täytyy olla mahdollista käyttää kartanoa niin halutessaan. Patricia Hearst, William Randolphin pojantytär, kertoi piileskelleensä lapsena Neptune Poolin patsaiden takana, kun kiertokäynnillä olleet turistit ohittivat paikan. Vaikka kartano toimiikin nykyään museona, Hearstin suku käyttää edelleen George Hearstin aikanaan 1800-luvulla rakennuttamaa vanhempaa viktoriaanista taloa virkistäytymispaikkanaan. Talo on eristetty turistien katseilta tiheillä eukalyptuslehdoilla, jotka tarjoavat yksityisyyttä sen vierailijoille. Hearst Castle liitettiin National Register of Historic Places -rekisteriin 22. Kesäkuuta 1972, ja siitä tuli United States National Historic Landmark 11. toukokuuta 1976.
