Harry Winter (oik. Horst Winter, 24. syyskuuta 1914 Bytom, Saksan keisarikunta – 3. joulukuuta 2001 Wien, Itävalta) oli saksalais-itävaltalainen laulaja, muusikko ja orkesterinjohtaja. Winter oli kotoisin Ylä-Sleesiasta, josta muutti perheineen Berliiniin Sleesian kansannousujen jälkeen. Winter opiskeli viulun- ja klarinetinsoittoa Berliinin musiikkikorkeakoulussa ja soitti jazz- ja swingorkestereissa. Natsihallinnon aikaan Winter sopeutui Reichsmusikkammerin määräyksiin, ja keskittyi laulamiseen. Wehrmachtin sotilaana Winter joutui vangiksi toisen maailmansodan jälkeen.^lähde?

Vapauduttuaan Winter muutti Wieniin, jossa esiintyi Wienin konserttitalossa ja perusti oman tanssiorkesterin 1946. Hänen swingkonserteistaan tuli suosittuja liittoutuneiden miehittämässä Itävallassa. Winter sai levytyssopimuksen ja pääsi orkestereineen esiintymään useisiin radio-ohjelmiin. 1948 Winter levytti kappaleen Und jetzt ist es still, josta tuli vuonna 1995 suosittu Björkin esittämänä englanninkielisenä versiona It's Oh So Quiet.^lähde?

Winter edusti Itävaltaa vuoden 1960 Eurovision laulukilpailussa kappaleella Du hast mich so fasziniert. Kappale sijoittui 13 kilpailijan joukosta seitsemänneksi.^[1] Vuonna 1977 Winteristä tuli perinteisen itävaltalaisen Hoch- und Deutschmeister -sotilasorkesterin kapellimestari.^lähde?

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: de:Horst Winter