Harmaasorsan pituus vaihtelee yleensä noin 45–55 cm välillä. Hyvänä tuntomerkkinä toimii vatsassa sijaitseva valkoinen soikio, joka näkyy erittäin hyvin lennossa. Juhlapukuinen koiras on harmaanruskea, alaperä on musta ja sisimmissä kyynärsulissa on valkeaa. Nuoren yksilön tai naaraan voi sekoittaa sinisorsaan, mutta harmaasorsa on sirompi muodoltaan, vatsassa on selvä valkea laikku ja harmaasorsalla ei ole tummaa siipipeiliä.
Vanhin suomalainen rengastettu harmaasorsa on ollut 2 vuotta 10 kuukautta 16 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen, 22 vuotta 4 kuukautta.
Levinneisyys
Harmaasorsaa tavataan pesivänä Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Keski- ja Itä-Aasiassa. Lisäksi sitä esiintyy talvehtivana Meksikossa, Pohjois- ja Itä-Afrikassa, Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa. Sen maailmanlaajuiseksi kannaksi arvioidaan 3,2–3,8 miljoonaa yksilöä. Harmaasorsa on luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]
Suomessa harmaasorsa esiintyy levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Suomen ensimmäinen havainto on vuodelta 1973.[2] Lajin esiintyminen keskittyy maan eteläosiin ja Oulun seudulle. 1980-luvun lopulla Suomen harmaasorsakannaksi arvioitiin noin 20 paria.[3] Laji on runsastunut, ja nykyään Suomessa arvioidaan pesivän 700 – 1 500 harmaasorsaparia.[4]
Elinympäristö
Harmaasorsa elää pääasiassa rannikon rehevillä merenlahdilla ja tulvaniityillä. Suurin osa pareista pesii merellä pienillä saarilla tai luodoilla. Jotkin parit pesivät lokkien yhdyskunnissa. Myös sisämaan lintujärvillä asuu joitakin pareja.
Lisääntyminen
Harmaasorsa rakentaa pesänsä ruohokasvillisuuden tai pensaan suojaamaan paikkaan. Naaras munii touko-kesäkuussa 8–12 valkeankellertävää munaa, joita se hautoo 24–28 vuorokautta.[5] Harmaasorsan poikaset ovat lentokykyisiä 7-8 viikon ikäisinä. Poikaset ovat pesäpakoisia, eli etsivät jo varhain itse oman ravintonsa vaikka pysyvätkin tiiviinä poikueena emon seurassa.
Mareca strepera
Ravinto
Harmaasorsan pääasiallista ravintoa ovat siemenet, silmut ja myös muut kasvinosat. Poikaset syövät myös veden pikkueläimiä ensimmäisien elinviikkojensa aikana.[5]
Lähteet
↑ abcBirdLife International: Mareca streperaIUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.6.2014. (englanniksi)
