Ensimmäinen mainita kartanosta on vuodelta 1372. Kartano oli Liivinmaan ritarikunnan hallussa.[1]Vanhan-Liivinmaan hajottua uskonpuhdistuksissa Viron kartanot siirtyivat aatelissukujen yksityisomistukseen. Vuodesta 1679 kartano oli Uexküllin suvun hallussa.[2] Vuonna 1710, suuren Pohjan sodan aikana, kartanossa solmittiin aseleposopimus venäläisten ja ruotsalaisten joukkojen ja Vironmaan aatelin kesken.[1] Sopimus takasi Vironmaan ritarihuoneille autonomisen aseman Viron feodaaliherroina.[2] Vuonna 1830 kartanon osti kapteeniluutnantti paroni Peter Ludwig Constantin von Ungern-Sternberg.[1] Vuonna 1919 Viron saksalaisten feodaaliomaisuus takavarikoitiin. Kartanossa aloitti toimintansa alaikäisten rikollisten siirtola.[1] Toisen maailmansodan aikana Viron saksalaimiehityksen ajan kartanon entisillä mailla toimi Harkun keskitysleiri, jonne oli vangittuina suurin osa Tallinnan juutalaisista. Vuodesta 1957 kartanossa on toiminut Viron maatalousyliopiston kokeellisen biologian instituutti.[1]
