Harjavalta (Inkeri)

Harjavalta
Гора-Валдай, Gora-Valdai
Harjavallan kolminaisuuden kirkko.
Harjavallan kolminaisuuden kirkko.

Harjavalta

Koordinaatit: 59°58′8″N, 29°12′13″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Lomonosovin piiri
Kunta Lepäsi
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2015) 401











Harjavalta[1] (ven. Гора́-Валда́й, Gora-Valdai) on kylä Leningradin alueen Lomonosovin piirin Lepäsin kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Harjavallanjärven itärannalla 14 kilometriä Lepäsistä länteen. Kylässä on 401 asukasta (vuonna 2015)[2].

Historia

Historialliseen Harjavaltaan kuuluneita kyliä Harjavallanjärven rannalla vuoden 1860 kartalla.

Harjavalta-nimellä on aiemmin tarkoitettu nykyistä laajempaa aluetta. Kaprion kihlakunnan Kargalin pogostaan kuuluneet kolme Harjavallan kylää mainitaan Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1500[3]. Ruotsalaisten 1600-luvun alussa laatimassa maakirjassa esiintyy myös Harjavallan vieressä sijainnut Achuola[4].

1700-luvulla Aleksandr Menšikovin maaomaisuutta jaettaessa Harjavalta jaettiin kahtia. Järven pohjoisrannan hiekkaharjulla sijainnut Harjavalta eli Harmaala annettiin kenraalimajuri Stepan Šepeljoville, kun taas toinen Harjavalta eli Agvaly sekä Pulkkala ja Mustalahti lahjoitettiin keisarinna Elisabetin suosikille Aleksei Razumovskille. Jälkimmäisen perilliset myivät Harjavallanjärven itärannalla sijainneen kylän vuonna 1822 valtioneuvos Dmitri Dobržanskille, joka perusti sinne pienen Aljutinan kartanon.[5]

Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Harjavallassa asui 70 Hevaan ortodoksiseen seurakuntaan kuulunutta inkerikkoa ja 20 Kaprion luterilaiseen seurakuntaan kuulunutta äyrämöistä[6]. Vuonna 1862 kylässä oli 14 taloa ja 89 asukasta ja kartanossa 10 asukasta. Talonpojat olivat kartanonomistajan maaorjia.[7] 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa Harjavalta kuului Pietarin kuvernementin Pietarhovin kihlakunnan Hevaan kuntaan.

Harjavallan kartanon omistanut kauppias Ivan Voronin rakennutti lähikylien talonpoikia varten vuonna 1903 valmistuneen ortodoksisen Pyhän Kolminaisuuden kirkon. Venäläistyylisen yksikupolisen kirkon on suunnitellut Vasilli Kosjakov. Maisemasta kaukaa erottuva juhlava kirkko, kartanon puinen päärakennus ja puistoalue ovat säilyneet.[8]

Nimenä Harjavalta saattaa olla tullut Harmaalan sijainnista Suomenlahden ja Harjavallanjärven väliin jäävällä hiekkaharjukannaksella, siis osista harja ja valta. Valta-sanan merkitys olisi tällöin vastaava kuin viron kielen vald-sanalla: 'kunta'. Kyseessä olisi tällöin harjulla sijainnut asuinpaikka tai hallintoalue. Suomen Harjavallan nimeä on selvitetty laajemmin.

Nykyaika

Nykyinen Harjavallan kylä sijaitsee sotilasalueella, mutta sen rakennukset on siirretty kunnanhallinnolle. Se koostuu osin kerrostaloista ja matalista asuintaloista, joissa on vesijohto ja keskuslämmitys. Kylän ohi kulkee Pietarin ja Ruutsian välinen asfaltoitu maantie, jolta on linja-autoyhteydet Lepäsiin, Lomonosoviin, Pietariin ja Sosnovyi Boriin. Palveluihin kuuluvat lääkintäasema ja kauppa. Lähistöllä sijaitsee pieni lomakylä sekä entinen rannikkopatteri Seraja Lošad.[2]

Lähteet

  • Murašova, N. V.; Myslina, L. P.: Dvorjanskije usadby Sankt-Peterburgskoi gubernii: Lomonosovski raion. Sankt-Peterburg: Russko-Baltijski informatsionnyi tsentr BLITs, 1999. ISBN 5-86789-095-3

Viitteet

  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 61. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 9.10.2015.
  2. ↑ a b Generalnyi plan munitsipalnogo obrazovanija Lebjaženskoje gorodskoje poselenije Lomonosovskogo munitsipalnogo raiona Leningradskoi oblasti. Materialy po obosnovaniju. Tom 2, kniga 1: Pojasnitelnaja zapiska lebiaje.ru. 2016. Viitattu 4.2.2017.
  3. ↑ Perepisnaja obrotšnaja kniga Votskoi pjatiny, 1500 goda: Pervaja polovina, s. 504. Sankt-Peterburg: Arheografitšeskaja komissija, 1868. Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ Jordeböcker öfver Ingermanland – Pistsovyje knigi Ižorskoi zemli: tom 1, s. 20. Sankt-Peterburg: Tipografija Imperatorskoi akademii nauk, 1859.
  5. ↑ Dvorjanskije usadby, s. 9–10.
  6. ↑ v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 39, 80. St.-Petersburg. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Sankt-Peterburgskaja gubernija: Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda, s. 146–147. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennih del, 1864. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Dvorjanskije usadby, s. 12–14.