Elokuvan keskushahmo on keisaripingviini Mumble, joka ei osaa laulaa, mutta tanssii sitäkin paremmin. Koska keisaripingviinien yhteisössä kuitenkin vaaditaan hyvää laulutaitoa, Mumble jää syrjään tästä yhteisöstä. Myöhemmin hän tutustuu latinoa laulaviin jääpingviineihin. Kun Mumble yrittää palata kotiyhteisöönsä, häntä syytetään kalakantojen vähenemisestä. Mumble kiistää syytökset, mutta hänet karkotetaan. Lopulta hän lähtee suurelle seikkailulle selvittämään syytä kalojen määrän vähentymiseen.
Turun Sanomien Päivi Valotielle mainiosti tyyliteltyjen keisaripingviinien ja lähes fotorealististen maisemakuvien ohella Happy Feetin parasta antia olivat ikivihreistä viihdekappaleista koostuvat musiikkinumerot, musikaalispektaakkelien perinteitä noudattavat koreografiat ja tärkeä sanoma: ”Kepeän musikaalin muodon saanut faabeli ottaa lopussaan kauniisti kantaa ekologisiin kysymyksiin, muistuttaa ihmisen vastuusta maapallon pitämisenä elinkelpoisena.”[2]Film-O-Holic.com-sivuston Aino Harvolan mielestä taas tärkeästä viestistä on tehty ällöttävän alleviivaava ja yksinkertaistettu. Hänestä elokuvassa on myös ”kauhean paljon kaikkea, ja hyvin vähän uutta”, ja sen kerronta on välillä rasittavan mahtipontista, välillä taas yltiöpirteää.[3]
