Hans Swarowsky (16. syyskuuta 1899 Budapest – 10. syyskuuta 1975 Salzburg, Itävalta) oli itävaltalainen kapellimestari. Hän opiskeli Wienissä säveltäjien Arnold Schönbergin ja Anton Webernin johdolla. Orkesterinjohdossa hän sai opetusta Felix Weingartnerilta, Richard Straussilta ja Clemens Kraussilta. Hän työskenteli Stuttgartissa (1927), Gerassa (1932), Hampurissa (1934), Berliinissä (1935), Zürichissä (1937–1940), Krakovassa (1944–1945) ja Grazissa (1947–1950). Hän johti myös Wienin valtionoopperassa ja toimi orkesterinjohdon professorina samassa kaupungissa vuodesta 1946. Hänen johdollaan opiskelivat Claudio Abbado, Jesús López Cobos, Mariss Jansons, Zubin Mehta, Giuseppe Sinopoli ja Bruno Weil. Wienissä järjestettävä kansainvälinen kapellimestarikilpailu on nimetty Swarowskyn mukaan.^[1]

Swarowsky toimi vuosina 1957–1959 Skotlannin kansallisorkesterin pääkapellimestarina, ja tämän jälkeen hän sai nimityksen Wienin sinfoniaorkesterin pääkapellimestariksi. Hän jatkoi työskentelyä myös Wienin valtionoopperassa.^[1]

Swarowsky johti klassismin kauden ja romantiikan musiikin ohella oman aikansa säveltäjien teosten esityksiä. Richard Straussin ja Anton Webernin lisäksi näitä säveltäjiä olivat Benjamin Britten, Gottfried von Einem, Paul Hindemith, Hans Pfitzner ja Igor Stravinsky. Swarowsky levytti muun muassa Engelbert Humperdinckin oopperoista koostetut orkesterisarjat ja Richard Wagnerin Nibelungin sormus -sarjan.^[1]

Natsiaikana Swarowsky joutui uusien vallanpitäjien epäsuosioon eikä voinut vuoden 1936 jälkeen enää työskennellä Saksassa, johon Itävaltakin pian liitettiin. Toisen maailmansodan aikana hänet karkotettiin Sveitsistäkin, ja Saksaan palanneelle työttömäksi joutuneelle Swarowskylle järjesti hänen kapellimestariystävänsä Richard Strauss lopulta vuonna 1944 paikan Krakovan filharmoniassa miehitetyssä Puolassa, johon klassiseen musiikkiin mieltynyt kenraalikuvernööri Hans Frank kokosi orkesteria. Pääkapellimestarina Swarowsky sai tehtäväkseen orkesterin valinnan, ja käytti asemaansa hyväksi pelastaakseen noin 50 juutalaista ja muuta miehitysviranomaisten vainoamaa henkilöä nimittämällä nämä orkesteriin huolimatta valittujen hyvin puutteellisista musiikillisista taidoista. Neuvostojoukkojen lähestyessä kaupunkia tammikuussa 1945 Swarowskyn onnistui myös pelastaa filharmonian esineistö miehitysviranomaisten määräämältä evakuoinnilta lastaamalla sävellysten ja instrumenttien sijaan Saksaan kuljetettavaksi vanhoja sanomalehtiä.^[2]