Hans Rott (1. elokuuta 1858 Braunhirschengrund, Wien – 25. kesäkuuta 1884 Wien) oli itävaltalainen säveltäjä ja urkuri.

Hans Rottin molemmat vanhemmat olivat näyttelijöitä. Äiti kuoli vain hieman yli 30-vuotiaana vuonna 1872 ja isä 1876 rampauduttuaan pari vuotta aiemmin. Rott opiskeli muun muassa urkujensoittoa Anton Brucknerin johdolla.^[1]

Rott ansioitui Brucknerin mukaan varsinkin Johann Sebastian Bachin teosten tulkitsemisessa, ja Bruckner arvosti myös hänen improvisointitaitojaan. Hän sai lisäksi vaikutteita Richard Wagnerilta ja osallistui ensimmäisille Bayreuthin musiikkijuhlille vuonna 1876.

Rott jäi omana aikanaan suurilta osin vaille arvostusta, vaikka sekä Bruckner että Gustav Mahler olivat vakuuttuneita hänen kyvyistään. Hänen E-duuri-sinfoniansa sai kantaesityksensä vasta vuonna 1989. Sittemmin siitä on tehty useita levytyksiä.

Rott kärsi elämänsä loppuvaiheissa vaikeista mielenterveysongelmista ja joutui vuonna 1881 psykiatriseen hoitolaitokseen. Lyhyestä toipumisesta huolimatta hän vajosi yhä syvemmälle masennukseen ja vuonna 1883 annetun diagnoosin mukaan harhoihin. Hän kuoli tuberkuloosiin 25-vuotiaana.